Onko suutarin lapsilla kenkiä? - Viikkosavo kysyi, mitä kirjaston henkilökunta lukee

Kirjastohenkilökunta kehottaa aina meitä muita lukemaan, mutta mitä he itse lukevat. Viikkosavo otti asiasta selvää.

Kirjaston työntekijät Johanna Vuorinne, Päivi Savinainen, Liisa Rossi ja Tiina Jokinen kertoivat, mitä he itse mieluiten lukevat. Liisalla sylissä lukukoira Sylvi. Minna Lyytinen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Joulun ja uuden vuoden pyhät ovat monelle rauhoittumisen aikaa ja usein vapaapäiviä vietetään hyvää kirjaa lukien. Mutta millaisia lukijoita ovat kirjojen parissa työskentelevät ihmiset? Viikkosavo kysyi Kuopion kirjastohenkilökunnalta, mitä, miten ja missä he mieluiten lukevat. Vinkkejä ja omista lukutottumuksistaan kertoivat kirjastotoimenjohtaja Päivi Savinainen, infromaatikko Johanna Vuorinne, kirjastovirkailija Tiina Jokinen ja järjestelmä- ja verkkopäällikkö Liisa Rossi yhdessä Lukukoira Sylvin kanssa.

Mikä oli ensimmäinen lukemasi kirja?

Tiina: Vaikea kysymys, kun siitä on jo niin pitkä aika. Luulen, että se on ollut Oili Tannisen kirja Nunnu. Siitä on vahvat muistikuvat lapsuudesta. Se on vähän erikoinen, mutta ajalle tyypillinen, 70-luvun alun lasten kuvakirja.

Päivi: Ensimmäisiä lukemiani kirjoja olivat vanhat aapiset ja koulujen lukukirjat. Asuin pienenä vanhalla lakkautetulla koululla ja sieltä ullakolta löysin näitä aarteita. Yksittäisistä kirjoista ensimmäisen muistijäljen on jättänyt 6-vuotislahjaksi saamani Margaret Wise Brownin Maalarikissat (suomentaja Kirsi Kunnas 1975), jota muistan lukeneeni kerta toisensa jälkeen. Siinä kirjassa yhdistyivät lennokas teksti, kepeästi hypähtelevä ajatus ja mielikuvitusta ruokkivat kuvat.

Johanna: Ensimmäinen lukemani kirja oli kummitädiltäni saatu Tove Janssonin Taikurin hattu. Muistan kuinka ylpeä olin, kun sain luettua ensimmäisen puolikkaan sivun. Joku muu tosin taisi lukea kirjan minulle loppuun.

Millainen kirjan lukija olet?

Tiina: Minulla on aina jotain lukemista meneillään. Joskus työhön liittyvää esim. lukupiirin kirjoja ja joskus jotain muuta. Yleensä luen sängyssä. Kesällä luen mieluiten mökin rappusilla. Hyvä ja mieluinen paikka olisi myös riippumatto, jos sellainen olisi.

Päivi: Olen nopea lukija ja luen vuodessa ehkä noin 100 kirjaa, ehkä enemmänkin. Lukuhetket ajoittuvat usein iltaan. Luen ennen unen tuloa ja sammutan yöpöydän lampun, kun silmät alkavat painua kiinni. Luen yleensä yhtä kirjaa kerrallaan. Pääsen siten helpommin sisälle kirjan tunnelmaan ja ajatukseen. Monta kertaa työstän kirjan herättämiä ajatuksia tekstiksi. Viikonloppuisin ja lomilla ehdin lukea myös päivällä. Tällöin ehdottomasti paras paikka lukea on sohvan nurkka villapeittoon kääriytyen ja hyvin hitaasti teetä siemaillen. Tuo on ihan parasta. Lukeminen on mieheni ja minun yhteinen harrastus. Joskus luetaan toisillemme hyviä kohtia ääneen. Ja aina kurkkaillaan, että mikä kirja toisella on menossa.

Johanna: Luen päivittäin ainakin lyhyen hetken, yleensä iltaisin ennen nukahtamista. Usein luen myös lounastauolla, sohvalla maaten, retkellä riippumatossa, junassa – melkeinpä missä vain voi lukea. Toisinaan kuuntelen äänikirjoja lenkillä tai siivotessa. Pari kirjaa voi olla luvussa yhtä aikaa.

Liisa: Luen kotona, mökillä, reissussa... Missä vain, kun on aikaa keskittyä. Yleensä luen vain yhtä kirjaa kerrallaan. Olen mukana Savonia-palkintoraadissa, joten nyt tulee luettua myös sellaisia kirjoja, joita en muuten ehkä valitsisi. Pidän listaa lukemistani kirjoista ja tänä vuonna luetuista noin puolet on Savonia-kirjoja ja puolet muuta. Luen myös jonkin verran lastenkirjoja osittain ihan omaksi ilokseni, osittain lukukoirahommien takia, jotta tiedän, millaisia lastenkirjoja ilmestyy. Hyvä kirja ei sinänsä lisuketta kaipaa, mutta suklaa ja punaviini tai viskitilkka ovat toki plussaa.

Fyysinen kirja? E-kirja? Vai äänikirja?

Tiina: Mieluiten fyysinen kirja. Jos kirjaa ei tavoita tarpeeksi nopeasti, voin lukea e-kirjaakin. Äänikirjoja luin keväällä kun kirjastot olivat kiinni, sängyssä äänikirjan lukeminen on ongelmallista kun tahdon nukahtaa kesken lukemisen. Kävellessä äänikirjan lukeminen voisi onnistua.

Päivi: No ehdottomasti fyysinen kirja. Se on käyttöliittymänä ihan ylivertainen. Fyysinen kirja tarjoaa minulle kokonaisvaltaisemman kokemuksen, kuin pelkkä teksti ruudulla tai lukijan ääni kuulokkeissa. Toki on sanottava, että olen pikkuhiljaa löytänyt kirjastomme Bibliosta myös e-äänikirjat ja niihin sopivat hetket. Niitä voi kuunnella esim. lenkillä.

Johanna: Pääsääntöisesti luen fyysisiä kirjoja, koska kielen nyanssit ovat minulle tärkeitä. Haluan jäädä niitä makustelemaan ja rytmittää lukemista omaan tahtiini. Äänikirjoina kuuntelen vetävän juonellisia romaaneja. E-kirjoja tulee luettua hyvin harvoin, koska en pidä näytöltä lukemisesta eikä minulla ole hyvää lukulaitetta.

Liisa: Paperikirja yleensä. Äänikirjoihin en jostain syystä oikein osaa keskittyä, mutta e-kirjaa voi lukea reissussa, jos ei viitsi kuljettaa useampaa paperikirjaa mukana.

Millaisia kirjoja luet mieluiten?

Tiina: Luen paljon ja huomaan että olen käynyt vuosi vuodelta kriittisemmäksi lukijaksi. Jos kirja ei miellytä, jätän sen ihan huoletta kesken. Minun lukumieltymykset vaihtelevat tilanteiden ja jopa vuodenaikojen mukaan. Kesällä rantatuolilukemiseksi otan dekkareita, kunnon murhamysteerejä. Muulloin luen mieluiten hyvää käännöskirjallisuutta.

Päivi: Luen kirjoja laidasta laitaan, ja tyylilaji ei ole minulle merkitsevä. Luen sekä kauno- että tietokirjoja. Ehkä runoja, näytelmiä ja ulkomaisia dekkareita tulee luettua vähemmän. Seuraan uutta ilmestyvää kirjallisuutta mm. verkkokirjastomme Finnan uutuusluetteloiden ja lehtien sekä lukubloggaajien kirjaesittelyiden avulla ja sieltä bongailen luettavat aika pitkälti.

Johanna: Luen kirjoja laidasta laitaan. Huomattavasti enemmän kuitenkin kaunoa kuin tietoa. Pidän hyvin kirjoitetuista romaaneista, joissa käsitellään painavia teemoja. Pyrin myös lukemaan eri kulttuurialueiden kirjallisuutta. Paljon täytyy lukea töitäkin varten, esimerkiksi lukupiireihin tai muihin kirjallisuustapahtumiin.

Liisa: Dekkareita ja ulkomaista (naisten kirjoittamaa) käännöskirjallisuutta.

Millaisista kirjoista et pidä?

Tiina: En pidä historiallisista rakkausromaaneista enkä julkkisten elämäkerroista.

Päivi: En pidä kauhukirjallisuudesta enkä hirveästi scifistä tai fantasiasta. Kirjan täytyy olla sujuvaa tekstiä, jos tekstissä on kankeutta, jätän kirjan kesken. Tuota tapahtuu kyllä harvoin.

Johanna: En pidä kirjoista, jotka eivät kosketa millään tavalla tai herätä ajatuksia. Kauhun kanssa pitää olla varovainen, etteivät yöunet mene. Samasta syystä välttelen hyvin väkivaltaisia kirjoja.

Liisa: Jos genrestä puhutaan, en ole kiinnostunut sotakirjoista enkä yleensä fantasiastakaan. Arvostan hyvää suomen kieltä eli huonosti kirjoitettu tai suomennettu kirja ärsyttää, vaikka aihe olisikin kiinnostava.

Mitä luit viimeksi? Mitäs tykkäsit?

Tiina: Lähiaikoina lukemista kirjoista mieleen jäi elämäkerrallinen, ruotsalaisen kirjailija-toimittaja Alex Schulmanin romaani Polta nämä kirjeet. Kirja kertoo Alexin isovanhempien tarinan, joka on kerrottu todellisten kirjeiden ja omien muistojen pohjalta. Todella hyvä kirja!

Päivi: Luin viimeksi Kuopion kaupungin kirjallisuuspalkinnon Savonian ehdokkaiden teokset. Ne olivat miltei kaikki hyviä ja voin niitä lämpimästi suositella muillekin. Lisäksi suoritan kirjastomme aikuisten lukudiplomia (löytyy verkkokirjastosta) ja siihen kuuntelin äänikirjana Lucia Berlinin novellikokoelman Siivoojan käsikirja. Ihan loistava. Ja kirjastomme ja Luonnontieteellisen museon yhteiseen lukupiiriin olen lukenut luontoaiheisia teoksia. Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti toi minulle ihan uutta tietoa niin paljon, että tunsin matkaavani minulle täysin tuntemattomaan maailmaan sitä lukiessani. Näiden lisäksi luin Anne Brunilan elämäkerran Kuka olisi uskonut, joka herätti paljon ajatuksia. Olen nyt lukemassa Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä (käännös Juhana Torkki 2020). Tämä sopii hyvin syksyn kiihkeän työrytmin tahdittajaksi kohti joulun rauhaa kuljettaessa. Ajatella, Plutarkhos eli vuosina 45-125, ja yhäkin hänellä on jotain annettavaa lukijalle.

Johanna: Viimeisin lukemani kirja oli Anne Sverdrup-Thygesonin Jos hyönteiset katoavat ja viimeksi kuuntelemani oli Matt Haigin Keskiyön kirjasto. Pidin molemmista. Jos hyönteiset katoavat on erinomaisen hauskasti kirjoitettu tietokirja hyönteisten elämästä ja merkityksestä koko maapallon ekosysteemille. Keskiyön kirjasto on puolestaan viihdyttävä tarina elämästä, unelmista, valinnoista ja pettymyksistä. Mitä onkaan elämän ja kuoleman välitilassa – kirjasto tietenkin!

Liisa: Jhumpa Lahirin Missä milloinkin. Pidän Jhumpa Lahirin kirjoista; tämä on erityyppinen kuin aikaisemmat, mutta hyvä silti.

Mitkä kirja kaikkien pitäisi lukea? Miksi?

Tiina: Ihmiset ja heidän elämäntilanteet ovat kovin erilaisia ja lukemisen tarpeetkin muuttuvat jatkuvasti. Ajattelen, että ei ole olemassa yksittäistä kirjaa joka kävisi kaikille. Kirjastosta löytyy kyllä varmasti jokaiselle yksittäiselle asiakkaalle sopiva kirja kun sen vaan löytää. Hyvän kirjan löytäminen palkitsee!

Päivi: Tähän en taida pystyä vastaamaan. Voin vaan sanoa, että pitäisi ylipäätään lukea. Lukeminen kasvattaa henkisiä lihaksia ja auttaa huomaamaan maailman moninaisuutta. Lukeminen antaa monta elämää yhden sisälle ja on myös mukavaa ajanvietettä. Ihan jokaisesta kirjasta kevyemmistä romskuista tuhteihin tietokirjoihin olen saanut uutta näkökulmaa, voimaa, iloa ja lohtua elämään.

Johanna: En tiedä, onko olemassa kirjaa joka kaikkien pitäisi lukea. Mutta ihan varmasti jokaiselle lukijalle löytyy sopiva kirja – tai itse asiassa useitakin. Syitä lukea on monia. Yksi tärkeimmistä on mielestäni se, että kirjat antavat mahdollisuuden samaistua toisen ihmisen elämään ja ajatuksiin. Parhaimmillaan kirjallisuus voi lisätä empatiakykyä ja avartaa maailmankuvaa.

Liisa: En usko, että on olemassa yhtä kirjaa, jota voisi suositella ihan kaikille.

Kommentoi