Älä onneas kätke

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Tämä lehden sivulla 6 on juttua ihastuttavista Kaijusta ja Tarmosta, jotka kauniisti avaavat syvää yhteyttä ja rakkautta toisiinsa. Kaiken näiden koronauutisten ja muiden maailmalla vellovien kurjuuksien keskellä Kaijua ja Tarmoa oli ihana haastatella. Rakkaus leviää vain jaettuna.

Eräs suomalaisuuteen vahvasti liittyvä ominaisuus oli kuitenkin huomattavissa juttua tehdessä. Haastattelussa Tarmo ja Kaiju kertoivat, että heillä suhde on ollut ja on suurimman ajan loistavaa ja ihanaa. Heti tämän perään he kuitenkin hieman vähättelivät, että voiko nyt niin sanoa, vaikka se olisi totta.

Vain Suomessa ei passaa sanoa, että suhde on ihana, ellei jopa täydellinen. Koska eihän täydellistä olekaan ja kaikissa suhteissa on haasteita, kasvunpaikkoja ja yhteentörmäyksiä. Vain suomalainen vähättelee onneaan toisen edessä, koska vastaanottaja voi olla kateellinen ja toinen voi kuvitella, että tässä ollaan parempia kuin muut.

Sinänsä toiminta on ymmärrettävää. Moni kuitenkin antaa omasta elämästään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa paljon auvoisempaa kuvaa, kuin se on todellisuudessa. On helppoa epäillä ruusuisia kiiltokuvia.

Mutta entäs, jos se auvoisuus onkin joskus oikeasti totisinta totta? Voisiko joskus nauttia työnsä tai elämänsä hedelmistä tuntematta huonoa omatuntoa. Etenkin, jos se omatunto on puhdas.

Mutta entäs, jos se auvoisuus onkin joskus oikeasti totisinta totta?

Entä, jos jonkun toisen onni tai menestys ei olisikaan itseltä pois? Voisiko siitä jopa aidosti iloita ja saada itsellekin jotain?

Me olemme mittareiden mukaan maailman onnellisin kansa. Mitäs jos siis jopa aidosti ja häpeilemättä näyttäisimme sen, kun siltä tuntuu.

Kirjoittaja on toimittaja.

Kommentoi