Kaikki eivät halua olla somessa tai omistaa älypuhelinta: ”Pystyn elämään ilman some-tykkäyksiä”

Viikkosavo haastatteli muutamaa ”vapaaehtoisesti sometonta”.

Markus Hyttisellä ei ole käytössä älypuhelinta, vaan perinteinen, mutta uudempi malli Nokian 3310:stä. Älypuhelimen hän hankkii vasta kun on aivan pakko. Inka Matilainen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

FOMO tulee sanoista fear of missing out ja se on yksi suurimpia syitä sosiaalisen median koukuttavuuteen ja sen käyttöön. Kaikki tuntevat ikäihmisiä, jotka eivät käytä sosiaalisen median kanavia tai edes nettiä, mutta vaikka paine ”naamakirjaan” kuulumiseen on kova, mahtuu joukkoon myös muita, jotka ovat tietoisesti valinneet tykkäyksettömän elämän.

Viikkosavo haastatteli muutamaa työikäistä kuopiolaista, jotka ovat niin sanotusti ”vapaaehtoisesti somettomia”.

Kuljetusalalla työskentelevä Markus Hyttinen kertoo, ettei ole koskaan käyttänyt sosiaalista mediaa. Hänen vaimonsa on tehnyt miehelle sähköpostin, mutta tilin omistaja eli Markus itse ei ole sitä kertaakaan käyttänyt. Miehellä ei myöskään ole älypuhelinta. Hän sanoo, ettei häntä ole koskaan kiinnostanut perehtyä kumpaankaan.

– Kyllähän sitä painetta on, kun nykyään kaikki on netissä. Esimies hommasi minulle töihin älypuhelimenkin, mutta hän ei jaksanut opettaa sen käyttöä, joten siihen kaatui sekin. Minua laitteet eivät ole ikinä kiinnostaneet ja mitä enemmän olen sivusta seurannut niiden käyttöä, niin vielä vähemmän kiinnostaa.

Jos Markuksen haluaa tavoittaa on paras soittaa tai laittaa vanha kunnon tekstiviesti. Tablet-laite kotoa kyllä löytyy, mutta sillä ilmoittaudutaan vain frisbeegolf-kisoihin. Markus ei koe jäävänsä mistään paitsi ja niin kauan, kun työt voi hoitaa ja laskut maksaa ilman älylaitetta, ei hän aio laitteisiin siirtyä.

– Kyllähän laitteet asioiden hoitoa helpottaisivat, mutta hyvin on vielä saanut laskutkin maksettua ilman älylaitetta. Huono puoli on ehdottomasti se jatkuva puhelimessa roikkuminen.

Pyrin pitämään muilla keinoin yhteyttä ystäviini ja läheisiini.

Samoilla linjoilla on esimiestehtävissä työskentelevä Ville, joka ei kaipaa suurempaa julkisuutta ja haluaa siksi esiintyä vain etunimellään. Ville kertoo olevansa hieman vanhanaikainen ja lähestyvänsä asioita käytännöllisyyden kannalta. Kännykänkin hän hankki vasta aikuisena, kun se tuli tarpeelliseksi.

– Kyseinen tarve tuli selvästi esille, kun eräällä reissulla auto hajosi matkan varrelle ja apua saadakseen täytyi lähteä kyselemään lähimmistä taloista puhelinta. Älypuhelin minulla on käytössä työn puolesta, mutta oma puhelimeni on ”ihan älytön”, ostin sen vuonna 2010.

Käytännöllisyys pätee myös sosiaaliseen mediaan. Ville ei koe tarvetta esitellä omaa elämäänsä muille.

– Pyrin pitämään muilla keinoin yhteyttä ystäviini ja läheisiini, vaikka tunnustan kyllä, etten siinä kovin aktiivinen olekaan.

Painetta some-kanavien käyttöön Ville ei ole kokenut, kun työpaikankin sometus pyörii muiden kautta. Puoliso myös pitää Villen ajan tasalla siitä, mitä eri kanavissa tapahtuu.

– Puoliso pitää minut joskus liiankin hyvin ajan tasalla siitä, mitä siellä tapahtuu. Someilmiöt ja -henkilöt ovat esillä jossain määrin myös iltapäivälehtien sivuilla ja muualla mediassa, mitä kautta pysyn näissäkin asioissa mielestäni riittävästi kärryillä.

Sosiaalisen median hyvinä puolina Ville pitää mahdollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin sekä sen mahdollisuutta tuoda elinkeinoa joillekin ihmisille, vaikkei hän somejulkkiksen ammattia suuresti arvostakaan. Keskusteluiden kärjistymisen ääripäihin taas hän sanoo huonoksi puoleksi.

– Somessa keskustelu tuntuu usein kärjistyvän ja äänekkäimmät ääripäät vievät tilaa maltilliselta, ”järkevästi” ajattelevalta enemmistöltä. Some toimii kuitenkin nykyään poliittisen vallan käytön ja ihmisten käyttäytymisen ohjaamisen välineenä ja hyvä jos siellä on mukana myös viisaita ja hyviä ihmisiä tasapainottamassa menoa.

Ammatillisen koulun opettaja Minna Mustonen kertoo, että hänellä on ainakin joskus ollut Facebook-tili miehensä tekemänä. Vierailut kyseisellä tilillä ovat laskettavissa yhden käden sormilla, koska Minna ei ole kokenut Facebookin kuin muidenkaan sosiaalisen median kanavien käyttöä tarpeelliseksi.

– Painetta liittymiseenkään ei ole tullut, vaikka sieltä olisi kyllä saanut paljon ideoita ja materiaalia etäopetukseen. Mutta toisaalta uppoudun niin työhöni, että en sitä sitten edes miettinyt.

Matleena Voutilaisella (28) on hieman toisenlainen tarina. Hän kertoo liittyneensä Facebookiin 2010-luvun alussa pitkän vastustelun jälkeen. Vuosien varrella Matleena on poistunut palvelusta pariin otteeseen kuukausiksi tai vuodeksi, mutta palannut kuitenkin takaisin käyttäjäksi. Muita sosiaalisen median kanavia hän ei käytä.

– Vuonna 2019 tein päätöksen, että en halua enää olla siellä ollenkaan, koska en saa siitä mitään irti ja siitä on enemmänkin haittaa. Viime kesänä tein kuitenkin parin päivän paluun, varmistaakseni ratkaisun. Heti alkoi ahdistaa ja lopetin siihen.

Sosiaalisen median koukuttavuus häiritsee Matleenaa ja se on isoin syy, miksi hän ei käytä muuta kuin viestipalvelu WhatsAppia. Hänestä tuntuu muutenkin, että somekanavia on turha käyttää jos niitä ei päivitä, ja hän ei halua jakaa elämäänsä puolitutuille.

– Koen, että some koukuttaa ja vie siten aikaa tärkeiltä asioilta. En halua, että se vie muilta asioilta huomiota. Arjessa on paremmin läsnä, kun joku ei koko ajan piippaa taustalla. Haluan ne hyvänolon fiilikset muualta kuin some-tykkäyksistä.

Positiivisia puolia Matleena ei sosiaalisesta mediasta juuri löydä - olisihan hän silloin siellä. Yhtenä hyvänä asiana hän kuitenkin pitää mahdollisuutta pitää yhteyttä ihmisiin ja perustaa ryhmiä.

– Välillä toki tuntuu, että on vähän pihalla joistakin asioista, kun ei ole somessa, mutta minua ei ahdista tai haittaa, vaikka en tiedäkään koko ajan kaikkea.

”Tuleeko välillä jopa paha mieli”

”Vapaaehtoisesti someton” Minna Mustonen sanoo olevansa omaa yksityisyyttään suojeleva ihminen. Hän jakaa elämäänsä heille, joiden oikeasti haluaa tietävän asioista. Hänestä jatkuva omien tekemisten päivittäminen on jonniin joutavaa, ja hän haluaa kyseenalaistaa myös moisen tiedon tarpeellisuuden.

– Onko se, minkä pituisia lenkkejä olen tehnyt, mitä koira on touhunnut ja millaista kakkaa lapsesta on tullut, oikeasti tarpeellista ja kiinnostavaa tietoa minusta tai toisesta. Jos minulla on asiaa niin soitan ja kysyn. Ja tuleeko siitä välillä jopa paha mieli, jos vaikkapa näkee naapurin hiihtäneen jo 100 kilometriä ja itse ei ole päässyt edes suksille. Erityisesti lasten kanssa olen käynyt läpi sitä, että kaikki mitä somessa ja netissä on, ei myöskään ole totta.

Kun Minna on kotona lasten kanssa tai koiransa kanssa lenkillä, hän keskittyy siihen. Kun päivät työskentelee koneen ääressä, hänen ei tee enää mieli kuluttaa aikaa ruutua tuijottaen.

– Puhelimella roikkuminen näkyy vievän paljon aikaa toisilta. Ymmärrän toki sen positiivisenkin puolen eli tiedon ja ideoiden jakamisen, mutta itselleni en silti ole kokenut vielä tarpeelliseksi. Pystyn elämään ilman tykkäyksiä.

Kommentoi