Perussuomalaisten ansiosta muidenkin puolueiden on paljastettava todelliset karvansa, kirjoittaa vapaa toimittaja Ismo Vornanen.
Galluppien kärkipuolue perussuomalaiset toimii Kuopiossa kolmen valtuutetun tynkäryhmässä. Kaksi valtuutettua jätti ryhmän, koska puolue repesi sinisiin. Lisäksi ryhmän ykköskyky Samuli Voutila pyrkii Helsingin valtuustoon. Kumpi on petollisempaa populismia; persujen yksioikoinen viestintä vai muiden puolueiden kaikkien kansanryhmien kosiskelu?
Petteri Orpon leirissä on herätty, kun selvitys poliittisista kilpailijoista vuoti julkisuuteen. Persut ovat syöneet kokoomuksen kannatusta. Jos vihreiden matkiminen jatkuu, konservatiivit kostavat ja hakevat turvaa persuista. Tosiporvareita ahdistaa kokoomuksen liberaalipuppu, epäselvät talousviestit ja pelko ammuskelevien maahanmuuttajajengien leviämisestä Suomeen.
Jos persut onnistuu rekrytoida Kuopiossa muutama järkiehdokas, on keskustan, kokoomuksen ja demarien syytä huolestua. Puolueet tietävät, että täysi ja nimekäs ehdokaslista ennakoi luotettavammin paikallisesti vaalitulosta kuin gallupit.
Keskusta profiloituu entistä selvemmin liitoskuntapuolueeksi. Valtaa kepulla on isoissa kaupungeissa vain Kuopiossa ja Oulussa. Jos puolue romahtaa viimeisissä kaupunkilinnakkeissa, sopisi puolueen nimeksi jälleen maalaisliitto. Valtuutettu Ismo Apell voisi viedä nimialoitteen puolue-elimiin. Kampanjoihan teatterimies jo nyt Kuopion maalaiskaupunki-imagon puolesta.
Keskustan halu siirtää kaupungeista valtaa maakunnalle sopii hyvin maalaisliittoideologiaan. Kuntavaaleissa on panosta. Jos keskusta menettää asemiaan huhtikuussa, lähtö maan hallituksesta on hyvin lähellä. Samalla kaatuisi maakunnallinen sote. Toki keskusta voi pysyä hengissä Kuopiossa, jos vanhojen patujen rinnalle nousee listalle raikkaita citykepulaisia, esimerkiksi Saara Hanhelan kaltaisia poliitikkoja.
Sotekapinaa käydään jopa pääministerin kotipesässä Tampereella. Demaripormestari Lauri Lyly pitää sotea poliittisena ”hankehumppana”. Kuopiossa demareista on tulossa eläkeläispuolue, jos ehdoille ei saada nuoria. Ikääntymisen riskistä kertoo se, että 48-vuotias Neeta Röppänen on valtuustoryhmänsä kuopus.
Vihreät ovat korkeasti koulutettua porukkaa. Valitettavasti katutasolla puolue sotkeutuu vasemmistoon. Sotkua kutsutaan punavihreydeksi. Tohtoreiden ja maistereiden olisi markkinoitava, miten punainen eroaa vihreästä, vaikka markkinointi on vihreiden arvojen vastaista.
Vasemmiston teräsmiehet Erkki Virtanen ja Markku Söderström jättävät valtatyhjiön. Teräväpäiselle Laura Meriluodolle on tilaus.
Kristillisdemokraatit leimautuvat herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien lipunkantajiksi. Hengellisellä kentällä olisi paljon potentiaalia, jos puolue osasi yhdistää kaikki hengelliset virtaukset materialismin vastavoimaksi. Nyt kristillisdemokraatteihin samaistuu kristillinen marginaali.