Kun kaikki kiva peruttiin - Koronavuosi on koetellut opiskelijoiden ryhmäytymistä

Opiskelijajärjestö ISYY huolissaan uusien opiskelijoiden ryhmäytymisestä ja yhteisöön integroitumisesta.

Vesa Janhunen on ISYY:n hallituksen puheenjohtaja ja opiskelee itse kauppatieteitä kolmatta vuotta Kuopion kampuksella. Vesan kuva-arkisto
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Opiskeluaika on paitsi rankkaa myös monelle elämän antoisinta ja ikimuistoisinta aikaa, kaikkine yhteisöllisine tapahtumineen ja illanviettoineen. Miltä tuntuu, kun kaikki perutaan? Viikkosavo haastatteli paria opiskelijaa siitä, millaista pandemia-aika on ollut.

Itä-Suomen ylioppilaskunnan puheenjohtaja Vesa Janhunen opiskelee kolmatta vuotta kauppatieteitä Kuopion kampuksella. Hän kertoo, että kauppatieteissä pandemia on vienyt opiskelut kokonaan etämuotoon, joka on paikoin ollut haastavaa.

– Meillä johtamisen ja markkinoinnin pääaineessa erityisesti niin kandi kuin maisteripuolellakin opetus on pitkälti dialogipainotteista ja toimitaan pienryhmissä, joten internetin välityksellä tästä on arvatenkin tullut haastavaa. Opetus ei tietenkään suoraan käänny vanhasta tyylistä tähän uuteen, mutta kaikki kiitos opetushenkilökunnalle sillä he ovat antaneet kaikkensa säilyttääkseen opetuksen mielekkyyden sekä tehokkuuden.

Samoilla linjoilla on samaisen ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen vastaava ja tietojenkäsittelytieteen opiskelija Jenni Kortelainen. Hän sanoo, että kotoa käsin opiskellessa työ ja vapaa-aika sekoittuvat herkästi, ja etäopiskelua hankaloittaa myös henkilökohtaisten ja laitoksen tarjoamien laitteiden ero.

– En ollut hankkinut pöytäkonetta, sillä vaativampiin opintoihin kykenin käyttämään laitoksemme mikroluokan koneita. Kannettavassa tietokoneessa on etunsa, mutta nyt matkalla ovat kuitenkin osat pöytäkoneen kasaamista varten.

Jatkuvan etäopiskelun Janhunen näkee kaksipuolisena kolikkona. Etäopiskelussa hän pitää hyvänä monimuotoisuutta ja joustavuutta, joka varmasti on mahdollistanut tehokkaamman opiskelun usealle. Osalle opiskelusta on voinut kuitenkin tulla kömpelömpää ja haastavampaa.

Toivottavasti pääsemme pian palaamaan takaisin edes suhteelliseen normaaliin.

– Vertaistukea saattaa olla vaikeampi löytää ja monella ei välttämättä ole kotonaan sellaista ympäristöä, missä olisi helppo keskittyä luentoihin tai itseopiskeluun. Koronan muut aspektit ovat varmasti tuottaneet monelle motivaatio-ongelmia ja jaksamiseen liittyviä haittavaikutuksia. Tyhjiössä katseltuna opiskelumahdollisuudet saattavat olla jopa entistä toimivammat, mutta millä hinnalla?, hän pohtii.

– Olen itse useasti kokenut painivani yksin vaikeiden asioiden ja haastavien opintojen parissa. Olen kuullut samoja kokemuksia myös muilta opiskelijoilta. Keskusteluyhteydet ovat etäopetuksessa opiskelijoiden kesken huomattavasti heikompia, sillä vaikka erilaisia alustoja käytetään opiskelusta keskustelemiseen, ei samanlaista kokemusten jakamista tapahdu esimerkiksi luentojen välillä tai esimerkiksi ruokaillessa. Koen, että etenkin nämä yksinäisyyden tunteet vaikuttavat negatiivisesti opiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin ohella myös koulumenestykseen, Kortelainen lisää.

Korona on syönyt myös valtaosan opiskelijatapahtumista. Janhunen kertoo, että ainejärjestöt ottivat tilanteen erittäin vakavasti heti maaliskuusta lähtien ja ovat järjestäneet tapahtumiaan suositusten ja oman moraalinsa piirissä.

– Nyrkkisääntönä: Kaikki kiva piti perua. Monelta jäi ensimmäinen opiskelijavappu kokematta, mutta eniten minua huolestutti syksyn uusien opiskelijoiden ryhmäytyminen ja yhteisöön integroituminen. Onneksemme kuitenkin syyskuussa tartuntatilanne oli sen verran kevyt, että järjestöt pystyi järjestämään uusille opiskelijoilleen pienempimuotoisia tutustumisia ynnä muita tapahtumia, että uusilla fukseilla oli mahdollisuus löytää kavereita opiskelukaupungistaan.

Janhunen sanoo, että yhteisöllisyys ja tapahtumat ovat tärkeä osa opiskeluaikaa monelle. Yhteinen tekeminen myös tasapainottaa opiskeluiden kuormaa, eikä kukaan halua jäädä yksin. Erityisesti uudesta kaupungista on tärkeää löytää itselleen ystäviä ja vertaistukea opiskeluun.

– Toivottavasti pääsemme pian palaamaan takaisin edes suhteelliseen normaaliin, jotta yhteisöllisyys olisi tärkeä ja iso osa myös jatkossa.

Jenni Kortelainen opiskelee tietojenkäsittelytiedettä. Jennin kuva-arkisto

Kortelainen muistuttaa, että suurin osa opiskelijoista ei tosiaan ole paikallisia. Tapahtumat ovat olleet hyvä mahdollisuus sosialisoitua niin oman alan opiskelijoiden kanssa kuin poikkitieteellisestikin luentosalien ulkopuolella.

– Jokaisessa yhteisössä muodostuu kuppikuntia, joka on täysin luonnollista. Tapahtumissa ihmiset uskaltautuvat liittymään vieraampienkin ihmisten seuraan sekä laajentamaan sosiaalista piiriään. Ne, joilla ei ole täällä laajaa tukiverkostoa ovat varmasti joutuneet kamppailemaan kovasti korona-aikaan yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden tuntemusten kanssa. Olemme kehottaneet etenkin uusia opiskelijoita tekemään yhteistyötä opinnoissa verkon välityksellä.

Vaikka turhautumista tilanteeseen on ollut ilmassa näkee Janhunen myös valoa tunnelin päässä.

– Vuoden aikana olen aistinut kavereissani paljon turhautumista ja noita yllämainittuja motivaatio-ongelmiakin on näkynyt, myös itsessäni. Nyt jo lähes vuoden tätä korona-aikaa olemme kuitenkin selättäneet kunnialla ja pystyneet mukautumaan tilanteen edetessä niin, ettei kaikkea ole tarvinnut perua ja lopettaa. Näen pandemiatunnelin päässä kuitenkin valoa. Mennään yhdessä sitä kohti ja siitä eteenpäin!

Viivi Rantti tähtää valokuvaajaksi. Minna Lyytinen

Ingmanedulla valokuvausta toista vuotta opiskeleva Viivi Rantti kertoo, että korona on näkynyt opiskeluissa etäopiskeluna ja haasteena löytää harjoittelupaikka.

– Olen ”joutunut” valitsemaan kursseja, jotka järjestetään koulun puolesta, sillä en ole löytänyt harjoittelupaikkaa. Meillä tosiaan koulu järjestää vain yhden kurssin per jakso ja jos on valinnut jotain muita, niin ne pitää suorittaa työpaikalla. Opiskelu itsessään ei ole sen rankempaa, kotona etänä tehtävät opinnot tuovat toki joustavuutta aikatauluihin, mutta vaatii myös itsenäistä otetta.

Rantti sanoo, että hänen alallaan opiskelu ja työkin on hyvin itsenäistä, joten koronan vuoksi etäopintoihin siirtyminen ei ole ollut järkytys. Vaikka yksin tekemiseen on tottunut, on Ranttiakin harmittanut, kun ei ole nähnyt luokkatovereita pitkään aikaan.

– Tiedän kyllä myös opiskelijoita, joille etäopiskelu on tuottanut paljonkin päänvaivaa ja hankaluuksia ja heitä, jotka tarvitsisivat sitä luokkakavereiden tukea ja palautetta. Itsekin olen tosi sosiaalinen ja kaipaan ihmisten seuraa, mutta pyrin orientoitumaan tilanteisiin ja ajattelemaan, että tämä on tämä hetki, vuoden päästä voi olla toisin.

Kommentoi