Naisen iskemisestä

Raimo Tuomainen

Raimo Tuomainen

Kolumni

Olen nuorempana lukuisat kerrat kipittänyt ravintolaan iskemään naista.

Jo tuo perinteinen roolijako ravintolakulttuurissa kuvastaa paljon. Mies on vienyt ja mies on vikitellyt, mies on tarjonnut paukkuja, osoittaakseen olevansa tosissaan haluissaan. Sen sijaan aloitteellinen nainen on saattanut viedä mieheltä pasmat sekaisin, se on kuin ylemmyydentunteen tai taistelijan lamauttamista.

Onneksi olen sentään romantikko ja puhdas siinä, etten perisuomalaisittain ole illan päätteeksi ajautunut kumppania lyömään. Suomalaisten erityinen alttius virittyä alkoholilla vihaa ja katkeruutta täyteen on sekä genetiikkaa että sukupolvisten traumaketjujen tuotos. Suurella osalla meistä on geeni, joka lienee ollut Matti Nykäselläkin. Päihtymystä pitäisi tällöin välttää viimeisen päälle. Vaikkei sitä olisi, suomalainen kulttuuri kasvattaa yhä miehistä sotasankareita. Teoreettisessa tasa-arvossa olemme pitkällä, mutta myös naisten nöyryyttäminen jatkuu monessa kodissa aina vain.

Naiset ovat alistettu yhteiskuntaluokka tällä planeetalla. Suomessakin on pitkän historian taakkana kieroutunut kuva parisuhteista: nainen on miehen. Mielikuvan korjautuminen ei tapahdu sujuvasti eikä tiedostamatta. Ellei kyse ole molempien sado-masokistisista viehtymyksistä, parisuhde ei saa olla väkivaltainen tai toista alistava. Sukupuolten ja kumppanien yhdenvertaisuuden syövyttäminen suomalaiseen ihmisluontoon on edelleen haaste. Globaalisti olemme monessa asiassa pitkällä, niin edistyneitä, että joitakin se tympii. Mutta vaikkapa ruotsalaisiin verrattuna olemme vielä metsäläisiä.

Amnesty Internationalin mukaan Suomi on tosi kotiväkivaltainen maa. Ja vaikenemme siitä. Emme hakeudu hoitamaan itseämme, jos sorrumme pimeyteen. Emmekä ole naapurien vartijoita. Koulu- tai työpaikkakiusaaminen on onneksi noteerattu. Niitä pyritään ehkäisemään ja kitkemään. Mutta kotona tapahtuvat häijyydet ovat tabu.

Naisten nöyryyttäminen jatkuu monessa kodissa aina vain.

Vaikeneminen ei ole eduksi kellekään. Keskustelu asiasta edesauttaisi itse väkivaltaan alttiinkin hakeutumista hoitoon. Ilman painetta tuskin kukaan myöntää olevansa läheisille tuhoisaa seuraa. Väkivaltainen tarvitsee jotain terapeuttista tukea päästäkseen itsensä ja yliherkkyytensä herraksi. Yksin ei kukaan pystyy kukistamaan väkivaltaista luolamiestä sisässään. Siihen tarvitaan asiantuntijan apua.

Ja aivan erityistä tukea tarvitsevat väkivallan uhrit. Siitä he jäävät osattomiksi, jos kaikki jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ei uussuomalaisuuskaan tuo välttämättä helpotusta, ei missään tapauksessa! Etenkin kunniaan liittyvissä kysymyksissä monista kulttuureista tulleet käyvät kuumina. Jos nainen hairahtuu liian suomalaiseksi, hän saa isän tai veljen kädestä. Naisten puolustaminen on maailmanlaajuinen haaste.

Apua! On rikottava vanhojen sukupuoliroolien kahleet. Feminismi tietää edes hivenen pelastusta.

Kirjoittaja on kuopiolainen terveydenhuollon suunnittelija.

Kommentoi