Syrjässä kuten nimikin jo kertoo

Myllyläiset ovat majailleet Syrjälässä. Tilat toimivat, mutta eivät ole ongelmattomat.

Myllyläiset Leo Kosonen, Nina Kaartinen ja Mirva Liimatta taiteilija Kristiina Korpelan työhuoneessa Syrjälässä. Inka Matilainen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kuopiolainen taiteilijayhdistys Luovien Alojen Keskus Mylly on nyt viimeiset pari vuotta toiminut Harjulan sairaalan vieressä sijaitsevassa Syrjälän rakennuksessa. Yhdistyksellä on taustalla monta heistä johtumatonta muuttoa ja monia tilapäisiä koteja.

Myllyn toiminta käynnistyi vuonna 2010 ja toimitilat sijaitsivat vuosia satamassa, Minna Canthin kadun alapäässä. Yhdistys joutui lähtemään tiloista kerrostalorakentamisen alta, ja yhdistys löysi uuden kodin entisistä Muotoiluakatemian tiloista. Onnea kesti kuitenkin vain vuoden kun yhdistys joutui taas pakkaamaan tavaransa rakennuksen purkamisen tieltä ja etsimään uudet tilat, jotka lopulta löytyivät Puijonkatu 26:n kolmannesta kerroksesta, mutta siitäkin tuli lähtö.

Jokaisessa muutossa väkeä on karsiutunut pois. Myllyn aloittaessa toimintansa, joukkoon kuului viitisenkymmentä taiteilijaa, käsityöläistä ja yrittäjää. Nykyisissä tiloissa Syrjälässä toimii vajaa kymmenen taiteilijaa ja pari yrittäjää. Itse yhdistykseen kuuluu enemmänkin jäseniä, kertovat Mirva Liimatta, Nina Kaartinen ja Leo Kosonen.

– Tänne sopisi enemmänkin ja väki on onneksi pikkuhiljaa lisääntynyt notkahduksen jälkeen. Muuttojen välissä väkeä tippui pois, kun osa ehti löytää jonkun toisen tilan tai on tarvinnut isomman, kuin mitä on ollut tarjolla. Sataman jälkeen kaikki eivät myöskään ole halunneet lähteä tilapäisiin tiloihin.

Nykyiset myllyläiset ovat tiloihinsa tyytyväisiä, mutta ongelmakohtiakin löytyy. Syrjälässä näyttelyiden järjestäminen on jäsenien mukaan hankalaa ja saavutettavuus on huono. Parkkipaikkoja sairaalan alueella ei käytännössä ole.

– Tämä on kieltämättä vähän syrjässä, niin kuin jo nimikin kertoo ja tänne pitää osata erikseen tulla. Meillä itsellämmekin on vain kaksi pysäköintilippua autolle. Moni tulee julkisilla, pyörällä tai kävellen työhuoneelle. Näyttelyjä on pidetty muualla, kuten Apajassa, joka on kyllä ollut hieno juttu.

”Kyllähän tämä täällä pyörii.

Satama ja Puijonkadun tilat osoittivat jäsenistölle, että tiloilla on merkitystä ja jos ne ovat hyvät, on niihin myös tulijoita. Taiteilijat eivät ole vaatimassa uutta, eivätkä ilmaista, mutta muistuttavat, että taiteen ja kulttuurin helpolla saavutettavuudella on merkitystä niin kaupunkikuvallisesti kuin matkailullisestikin. Nykyisiin tiloihin ei turisti vahingossa eksy.

– Kyllähän tämä täällä pyörii. Ei se siitä kiinni ole. Meillä vaan on nähty, mitä toiminta voi olla, jos sijainti olisi toinen. Myllyn ensimmäiset vaiheet näyttivät sen. Hyvä esimerkki tällaisesta on Puijon koulu, joka saatiin taiteilijoille. Osalle tosin sekin oli hieman liian syrjässä.

– Tilan pitäisi olla myös pitkäaikainen, jotta toiminta ehtisi vakiintua. Muutot ovat myös osoittaneet sen, ettei tilapäisiin tiloihin ei ole tulijoita.

Monissa keskustan tyhjillään olevissa tiloissa on taiteilijoille liian korkea vuokra. Myllyläisiä ihmetyttääkin, miksi joitakin tiloja pidetään ennemmin tyhjillään kuin otetaan niihin toimintaa, vaikkakin sitten vähän alemmalla vuokralla.

– Tämä on asia, johon kaupungin pitäisi ottaa linja yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi Tanskassa on tehty niin, että vanha tekstiilitehdas annettiin taiteilijayhteisön käyttöön ja se on poikinut vaikka mitä.

Koronan vuoksi Myllynkin ulospäin näkyvä toiminta on hiipunut. Taustalla silti tapahtuu aktiivisesti koko ajan. Moni myllyläisistä pitää omia näyttelyitä, ja Apajan näyttelyt jatkuvat normaaliin tapaan.

– Olemme esimerkiksi työstämässä pohjoismaalaista yhteistyötä.

Juttua muokattu 25.2.2021 klo 8.55. Muutettu kuvateksti, jossa työhuoneen omistajaksi oli kerrottu Ida Valkonen. Oikeasti kuvan henkilöt ovat Kristiina Korpelan työhuoneessa.

Kommentoi