Olet keskivertoa mukavampi ihminen, Marko Korhonen?

Viikkosavon Viikon väitteet -sarjassa esitetään tolkuttomia väitteitä. Tällä kertaa väitteisiin vastaa maakuntajohtaja Marko Korhonen.

Vuodesta 2016 Pohjois-Savon maakuntajohtajana työskennellyt Marko Korhonen on sukua kalakukkoleipuri Hanna Partaselle. Ilona Noponen
Aija Pirinen

Aija Pirinen

Kanssasi työskennelleet kuvaavat sinua miellyttäväksi ja empaattiseksi johtajaksi. Välillä toteat tyytyväisenä itsekin, että taidat olla vähän keskivertoa mukavampi ihminen.

Mukavaltahan se kuulostaa, jos saa positiivista palautetta. Kyllä ihmiset lähtökohtaisesti ovat mukavia ja muunlaiseen käytökseen löytyy yleensä joku syy. Entisaikaan pelolla johtamista pidettiin vahvan johtajan merkkinä. Nyt sellainen tuntuu lähinnä huvittavalta. Kun on ihminen ihmisille, niin takaisin saa enemmän kuin itse kykenee antamaan. Empaattisuus ei kuitenkaan tarkoita taipumista joka asian ja ihmisen edessä, ei sinne päinkään.

Tulet niin hyvin toimeen kaikkien kanssa, että hämmästelet sitä välillä itsekin.

Elämänasenteeni on lähtökohtaisesti positiivinen ja työelämässäkin asioita voi hoitaa olematta riidoissa kaikkien kanssa tai käyttäytymällä muutoin arvaamattomasti. Rajani on toki minullakin enkä yhtään hankalaa tilannetta tai ihmistä ala väistelemään. Kohtaamalla ja keskustelemalla vaikeatkin tilanteet selviävät. Mitään asioita ei saa jättää mielensopukoihin kaivelemaan. Mutta sinänsä elämässä riittää kyllä hämmästeltävää, niin miksi ei tätäkin voisi ihmetellä?

Paras tapa purkaa työpaineita on kuunnella täysillä metallibändi Children of Bodomia.

Tämän väitteen takana on pakko olla henkilö, joka joutunut minun pösöni kyytiin! Pohjois-Savon tuohen tuojia ovat maito, metsä ja metalli, joten raskaampi musiikkimaku sopii tähänkin yhteyteen. Tinkimätön ammattitaito kuulostaa korviini hyvältä ja sitähän suomalaiset metallibändit edustavat maailmalla. Kyseisen bändin keulahahmon, Alexi Laihon, liian varhainen poistuma kitaranvarresta sai kyseisen musiikin kuulostamaan ensin raskaammalta ja synkemmältä, mutta sittemmin kirkkaammalta kuin koskaan. Elämä ei tosiaan ole vain ”roundtrip hell and back” vaan toivoa täynnä. Ja kuuntelen minä klassistakin, joten kenenkään ei tarvitse olla minusta huolissaan.

Olet aiemmin toiminut kunnanjohtajana Kaavilla ja Lapinlahdella. Tähyilet jo Kuopion kaupungintalon suuntaan ja laskeskelet, milloinkas se Jarmo Pirhonen jääkään eläkkeelle.

Ikinuori Jarmo ei jää koskaan eläkkeelle! Sitä odotellessa voisi aika käydä pitkäksi. Kaupunginjohtajan arvokkaaseen tehtävään täytyy olla enemmän nostetta kuin pyrkyä, kuten sanonta kuuluu. Maakunnalliset tehtävät ovat juuri tässä ja nyt minulle sitä, mitä haluan tehdä. Mutta eihän sitä tiedä, mitä sitten isona alkaa tekemään. Minulla on eläkeikä karannut jo niin kauas, että ehtii seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana aloitella vielä muutaman soteuudistuksenkin.

Verotietojen mukaan ansaitsit viime vuonna reilu 107 000 euroa. Kollegasi, Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Kari Häkämies ansaitsi puolestaan reilu 143 000 euroa. Tuloeronne on kohtuuton.

Edunajamisen kokeneempana ammattilaisena Kari on hoitanut omat neuvottelunsa paremmin kuin minä! Olemme Häksyn kanssa tiiviisti tekemisissä, koska tänä vuonna hän on Suomen maakuntajohtajien puheenjohtaja ja minä varapuheenjohtaja. Entinen ministeri, kansanedustaja ja kaupunginjohtaja on palkkansa ansainnut ja varmaan vähän tottunutkin herroiksi elämään.

Jos Teams-palaverissa tulee hiljainen hetki, sen voi täyttää vaikkapa lausahtamalla: "semmosta meininkiä".

Tämän maneerin tunnistan hyvin! Ja tapa on vahvistunut satojen etäyhteyspalaverien aikana. Vedän muun muassa koko henkilöstölle kerran viikossa niin sanotun kahvipaussin, jossa käydään läpi ajankohtaiset asiat. Kun sanat loppuvat ja ihmisillä on mikrofonit mykkänä, niin tulee tokaistua jotain ajatuksia selkiinnyttävää. Lausahdus on selvästi kehotus itsellekin siirtyä aiheesta toiseen. Toisaalta tuo kuulostaa myös voimalausahdukselta. Vaikka kuinka elämässä tuulisi otsaan, niin voi vaikeimmallakin hetkellä todeta, että ”semmosta meininkiä”.

Olet jo niin tuttu näky Kaavin lenkkipoluilla, että kyläläiset suunnittelevat jo erään lenkkipolun nimeämistä Marko-mutkaksi.

Kyllähän tuota on tullut taivallettua eräänkin kerran pitkin kylänraitteja. Käsi saa olla moikkaamisen merkiksi ylhäällä useampaan kertaan. Minulla on vähän huono näkö enkä välttämättä tunnista vastaantulijoita, joten olen jo vuosia tervehtinyt kaikkia ihmisiä käsi pystyssä. Ihan varmuuden vuoksi, etteivät kyläläiset luule minun ylpistyneen tai vastaantulijoiden pelätä, että mitä se tuijottaa, kun yritän tunnistaa tuttuja piirteitä.

Perheeseesi kuuluu vaimo ja neljä tytärtä. Tiedät kokemuksesta, että paras tapa tulla naisten kanssa toimeen on tehdä niin kuin naiset sanovat.

Perheen toinen karvakuono lisäkseni on mäyräkoiramme Pyry. Tilanteen niin vaatiessa lähdemme Pyryn kanssa etsimään miesluolaa tai muuta piilopaikkaa pitkille lenkeille. Luolakoira onkin tässä hommassa hyvä kaveri. Ja kaiken lisäksi hyvä kuuntelija. Ei tosi, vaimoni ja tyttäreni muodostavat elämäni tärkeimmän yhtälön. Vaikka joskus lasten kasvaminen pienistä nyyteistä teini-ikäisiksi tuntuu haikealta, niin tätä nykyä isän rooli tyttärien elämässä on vain vahvistunut esimerkiksi yhteisten harrastusten kautta.

Suurimpia ylpeyden aiheitasi on se, että olet sukua kalakukkoleipuri Hanna Partaselle.

Tämä väite on tosi juttu. Niinkin läheltä kuin, että Hanna Partanen oli isoäitini äidin serkku. Selma-mummon ja kalakukkoleipuri Hanna Partasen isät olivat veljeksiä. Olen siis vahvasti kiinni savolaisessa sukujuurakossa jo vuosisatojen ajan.

Ihminen on onnellisimmillaan ollessaan savottahommissa omalla metsäpalstalla.

En tiedä niinkään tuosta savotasta, mutta kyllä onnea on olla luonnossa ja metsän keskellä vaikka vain istuessa paikoillaan ja kuunnellen tuulen huminaa. Saavuttaakseen rauhan ei oikeasti tarvitse mennä luolaan.

Kuka?

Marko Korhonen

Koulutus: Yhteiskuntatieteiden tohtori

Perhe: Vaimo, 4 tytärtä ja pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Pyry. Perheen pääkonttori on Kaavilla.

Harrastukset: lenkkeily, luonnossa liikkuminen, lukeminen, monenlaiset pallopelit

Tätä minusta ei tiedetä: Paperinmakuisen työ vastapainona pidän kaikenlaisesta pikkunikkaroinnista, fiksailuista ja talonmiespuuhista, joita omakotiasujalla riittää. Konkreettisesti näkyvä työnjälki palkitsee. Sitä mitä ei tiedetä, on se, että olen omasta mielestäni näissä töissä varsin hyvä.

Kommentoi