Kommentti: Lapsista voi kasvaa petoja

Hirmutekoja ei pysäytetä keskiluokkaisten kullannuppujen Kiva koulu -hankkeilla, kirjoittaa vapaa toimittaja Ismo Vornanen.

Suomen nuorista suuri enemmistö on historiamme fiksuinta. Itsemääräämisoikeuksia korostavassa yhteiskunnassa ei ole kuitenkaan keinoja pysäyttää väkivaltaisia nuoria. Aija Pirinen
Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Hyvinvointivaltio on lapsellisen järjestelmäuskovainen. Julmista olosuhteista pedoksi kasvaneiden teinien on helppo terrorisoida puolustuskyvyttömiä ikätovereitaan ja kuluttaa yhteiskunnan varoja. Koskelan murhaoikeudenkäynnissä häiriköiden ja uhrin välisessä sairaassa suhteessa oli jotain tuttua, vaikka rääkkääminen harvoin kärjistyy murhaksi.

Suomessa on kaksi todellisuutta. Nuoret tekevät ennätyksellisen vähän rikoksia mutta vakavat rikokset näyttävät lisääntyneen. Meillä on Kiva koulu -hankkeita, mutta ne on suunniteltu keskiluokkaisten perheiden itsenäistyville kullannupuille, ei syvästi käytöshäiriöisille nuorille.

Usein opettajat, sosiaalityöntekijät ja moniammatilliset tiimit ovat avuttomia, kun vastaan kävelee väkivaltainen teini. Iltapäivälehden haasteluissa eräs nuori sanoo osuvasti: ”Lastensuojeluilmoitus ei pelota nuoria. Kiva koulu on paatuneille kiusaajille vitsi”.

Koskelan iljettävä keissi kertoo vapaan kulttuurimme valuviasta. Miten on mahdollista, että paatuneet nuoret surmaavat vuosia rääkätyn uhrin ja virtsaavat murhan jälkeen vainajan päälle? Kun tarpeeksi raflaava väkivalta nousee otsikoihin, alkaa laulu määrärahoista ja lastensuojelun resursseista.

Viranomaiset parantavat harvoin, jos lytätty nuori on virunut pitkään perhehelvetissä. Vaarallinen nuori on pysäytettävä sen sijaan, että aletaan pohtia hänen itsemääräämisoikeuksiaan. Vain poliisi osaa tämän homman ja sekään ei tehoa, jos muut viranomaiset istuvat kokouksissa, joiden lopputulos on usein seuraavan kokousajan sopiminen.

Käytöshäiriöisen nuoren pysäyttäminen on aivan eri laji kuin tavallisen nuoren, jonka hormonit ovat alkaneet hyrrätä ja hän vetää naapurin Liisaa letistä. Entisenä erityisopettajana opin kantapään kautta, että lukuvuoden alussa oli kaksi viikkoa aikaa tehdä vaikeille nuorille selväksi, missä raja tulee vastaan.

Huonosti saattaa käydä, jos opettaja jää odottamaan oppilashuoltotiimien apua. Mitä muuta vaihtoehtoa on kuin pysäyttäminen, jos nuori hakee kunnioitusta tappelemalla, alistamalla kavereitaan ja pilkkaamalla opettajia. Jos pysäyttäminen onnistuu, on aika siirtyä pehmeisiin metodeihin. Kun opettaja saa vaikeaan nuoreen luottamuksellisen suhteen, alkaa karun kuoren alta pulputa hyvyyttä ja yllättäviä vahvuuksia.

Lukemattomissa kehitysmaissa 50 oppilaan luokissa lapset hymyilevät nätisti ja kiittävät pienimmästäkin huomionosoituksesta kuin enkeliparvi. Noissa paikoissa perheet eivät ole ulkoistaneet lastensuojelua viranomaisille. Turha luulla, että nämä lapset olisivat alistettuja, vaikka heille on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin.

Suvun jatkamisesta lankeaa elinkautinen vastuu. Isien ja äitien oma käytös eli malli lapselle kasvattaisi tehokkaammin kuin saarnat ja nuoren kintereillä pörräävät asiantuntijaparvet.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentoi