KuPSin naisten uusi valmentaja Liisa-Maija Rautio toimii myös kokemuskouluttajana

KuPS palkkasi päätoimiseksi naisten liigajoukkueen toiseksi valmentajaksi Rovaniemeltä Kuopioon muuttaneen Liisa-Maija ” Lispe ” Raution (31). Hän aloitti pestinsä tammikuun alussa. KuPSin miesten edustusjoukkueen valmentaja Pasi Tuutti oli Lispen ainoa entuudestaan tuttu henkilö Kuopiossa ja koko kaupunki oli hänelle vieras ympäristö.

Avoimesta ja puheliaasta naisesta ei äkkiseltään uskoisi, että hän on kamppaillut koko ikänsä lukihäiriön kanssa. Kielet eivät tarttuneet millään päähän kouluaikoina. Ongelman kanssa oli helpompi elää, kun vaikeudet diagnosoitiin lukihäiriöksi. Äidin tuki, musiikki ja jalkapallo ylläpitivät omanarvontuntoa ja tulevaisuuden uskoa.

Lispe muistuttaa, että lukihäiriöinen voi olla älykäs ja lukihäiriötä esiintyy akateemisen koulutuksen saaneilla ihmisilläkin.

– Äitini on kuntoutukseen erikoistunut lääkäri ja hän ymmärsi minua. Tajusin itsekin, että opin tekemisen ja toiminnan avulla. Koulussa annetut ohjeet, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen tuottivat vaikeuksia. Tunnistin, että minulla oli lahjoja musiikissa ja liikunnassa. Soitin ja lauloin bändissä. Minua helpotti, kun tajusin, että lukihäiriö ei ole samaa kuin olla tyhmä tai lahjaton.

Lispe keskusteli lukioikäisenä ensin perhepiirissä ja teki lopulta raskaan johtopäätöksen. Motorisista lahjoistaan huolimatta hänen ei kannattanut haaveilla uraa maajoukkuetason jalkapalloilijana. Lukion tehtävät veivät niin paljon aikaa hahmotusvaikeuksien vuoksi, että jalkapallo piti jättää vähemmälle huomiolle.

Rakkaus lajia kohtaan ei kuitenkaan sammunut, vaikka lukiosta tuli hänen pääprojektinsa. Urheilijan sitkeydellä hän analysoi, miten kielten opintoja voisi helpottaa. Syntyi idea vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. Lispe uskoi, että elävien ihmisten parissa ja arkisen puuhailun keskellä hän voisi parantaa kielitaitoaan.

Opin tekemisen ja toiminnan avulla.

Liisa-Maija Rautio

– Pääsin vaihtoon Yhdysvaltain Minnesotaan. Jos englannista ei lukioon mennessä ollut tarttunut päähän juuri mitään, keksin, että voisin oppia kieltä aidossa vuorovaikutuksessa. Liikuntataitoja ja musiikkia olen oppinut tekemällä, en pänttäämällä teoriaopintoja. Kahteen kuukauteen en puhunut Minnesotassa mitään, mutta sitten puhe vieraalla kielellä alkoi luistaa.

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen yo-kirjoitukset stressasivat lukihäiriöistä tyttöä enemmän kuin niitä, joilla ei ollut tätä ongelmaa. Tuohon aikaan kirjoituksissa piti vastata käsin kirjoittamalla, mutta erityisperusteilla hän sai luvan kirjoittaa koneella ja privaattihuoneessa.

Palkinnoksi kovasta uurastamisesta Lispe sai ylioppilaspaperit ja laudaturin terveystiedossa. Bonus-kysymykseksi sattui jalkapallon tyypillisimmät urheiluvammat. Seuraavaksi piti ratkaista ammatinvalintakysymykset. Opinnot yliopistossa saattaisivat viedä liikaa energiaa ja uhata tasapainoista arkielämää. Rakkaus jalkapalloa kohtaan pelasti lopulta myös hänen ammatinvalintapulmansa.

– Tulin siihen tulokseen, että jalkapallovalmentajana voisin käyttää hyväksi pelaajataustaani ja lukivaikeuden opettamaa tapaani paloitella myös pelin kokonaisuuksia pienempiin osiin. Nautin ja koen vahvuutenani valmennus- ja opetustilanteissa olla läheisessä vuorovaikutuksessa valmennettaviini. Aloin rakentamaan uraa valmentajana. Ammattimaisesti Suomessa on vain muutamia naisvalmentajia.