Seksuaaliterapeutti: "Seksuaalisuudesta puhuminen pitäisi olla yhtä tavanomaista kuin puhuisi korvasta tai siitä, mitä tänään tehdään ruoaksi"

Kun vanhemmat eivät osaa puhua, nuoret hakevat seksuaalioppinsa netistä.

Johanna Luomala on Kuopion Setlementti Puijolan Tyttöjen Talon johtaja, seksuaaliterapeutti ja -kasvattaja. Inka Matilainen
Inka Matilainen

Inka Matilainen

Moni asia yhteiskunnassa on liikahtanut eteenpäin vastaamaan ajan henkeä. Nuorten seksuaalikasvatuksessa määrä ei kuitenkaan vastaa tarvetta. Puhumattomuuden kulttuuri on yhä arjessa vahvasti läsnä, vaikka seksuaalisuus ja esimerkiksi sukupuolien moninaisuus on viime vuosina ollut esillä enemmän kuin koskaan ennen.

Kuopion Setlementti Puijolan Tyttöjen Talon johtaja, seksuaaliterapeutti ja -kasvattaja Johanna Luomala sanoo, että seksuaalisuus nähdään edelleen Suomessa kapeasti ja pitkälti seksuaalisen toiminnan kautta, vaikka kyseessä on ihmistä kokonaisvaltaisesti määrittävä asia.

– Seksuaalisuuteen liittyy keho, tunteet, hyvinvointi, terveys, normit, tavat, sukupuolet, seksuaalioikeudet ja velvollisuudet. Aivan kaikki. Seksuaalisuus muodostuu siitä hetkestä kun lapsi syntyy ja on läsnä ihan koko elämän ajan ja liittyy ihan kaikkeen sekä muuttuu elämän aikana. Se ei ole mikään erillinen osa itseä, jonka voisi jotenkin sulkea pois.

Suomalaisessa kulttuurissa seksuaalisuudesta puhumiseen liittyy paljon häpeää. Monella ei ole sanoja kehonosille, tunnetiloille, läheisyydelle, kosketukselle tai edes omille toiveille. On hankala puhua, jos ei ole sanoja, vaikka seksuaalisuuden ja siitä puhuminen pitäisi hänestä olla yhtä tavanomaista kuin puhuisi korvasta tai siitä, mitä tänään tehdään ruoaksi.

– Suomalaiset ovat jäyhiä ja meillä on vahva koskemattomuuden kulttuuri. Miksi voidaan puhua rennosti korvasta, mutta ei genitaalialueista? On vääristynyt kuva, että jos näistä asioista puhutaan, se aikaistaisi seksin aloittamisikää tai aikuistumista, vaikka se on juuri päin vastoin. Jos aletaan puhua vasta murrosiässä, se on aikalailla myöhäistä.

Nuorilla on yhä samoja kysymyksiä kuin aina: Onko tämä normaalia? Miten tullaan raskaaksi? Mitä seksitauteja on, mitä oireita niissä on, kuinka sellaisen voi saada? Millaista on seurustelu?

Miksi voidaan puhua rennosti korvasta, mutta ei genitaalialueista?

– Sitten nuoria kiinnostaa valtavasti, mitä tapahtuu terveystarkastuksessa. Urbaanilegendat niistä elävät yhä hyvin vahvana.

Luomala muistuttaa, että seksuaalikasvatus on ennen kaikkea vanhempien tehtävä, jossa eri instituutiot ovat tukena. Yhteiskunnan vastuulle kasvatusta ja aiheesta puhumista ei voi yksin sälyttää. Seksuaalikasvatus pitäisi hänen mukaansa aloittaa jo lapsena ja puhua asioista ikätasoisesti.

– Jos puhuminen jätetään vain instituutioiden tehtäväksi, jää puhuminen siellä tärkeimmässä yhteisössä ja arjessa, jossa asiat nousevat esille.

Asiantuntijat kuitenkin enemmän kuin mielellään käyvät kertomassa aiheesta kouluissa ja auttavat sekä kouluttavat muita ammattilaisia aiheeseen liittyen. Kutsuja vaan ei juuri satele.

– Meillä on Sinun polkusi -seksuaalikasvatusrata, jota voi tilata maksutta esimerkiksi kouluille, mutta sitä on todella vaikea päästä pitämään. Nuoret haluaisivat puhua näistä asioista enemmän, mutta moni heistä kokee esimerkiksi koulun turvattomaksi ympäristöksi.

Jos asioista on hankala puhua, Luomala muistuttaa miettimään, miltä tuntuu ajatus, että lapsi selvittää itse asioita Googlettamalla tai saa tietonsa seksistä katsomalla pornoa. Oma haparoivakin keskustelu asioista on epämääräisiä nettisivuja parempi. Apua löytyy esimerkiksi Väestöliiton sivuilta.

– Lapsi tai nuori ei välttämättä ole vielä valmis kohtaamaan kaikkea sitä, mitä netin syövereistä voi löytyä. Kannattaa myös miettiä, että haluaako, että omalla lapsella on somessa julkinen tili, jossa kuka vain voi ottaa yhteyttä? Haluaako, että oma lapsi miettii päivät pitkät, onko hän normaali?

Nuoret kyllä tietävät asioita. Vanhemmat ovat Luomalan mukaan niitä, jotka tarvitsisivat lisää tietoa ja tukea seksuaalikasvatukseen. Se ei Luomalan mukaan haittaa, jos ei tiedä kaikkea tai ei osaa vastata "oikein", se riittää, että jaksaa olla kiinnostunut, läsnä ja avoin asioille. Tärkeintä on, että keskusteluilmapiiri on turvallinen.

 – Juttelemaan voi ruveta arkihetkessä esimerkiksi silloin, kun aihe nousee esille jotain kautta ulkopuolelta. Tärkeää on, että ilmapiiri on häpeästä vapaa ja turvallinen.

Vanhemman kannattaa myös makustella omia tunteita ja ajatuksiaan. Millaisia tunteita esimerkiksi eri seksuaaliset suuntautumiset tai sukupuolien moninaisuus itsessä herättää ja miksi?

– Jokaisen meistä olisi hyvä pureskella omia ajatuksiaan, näihin teemoihin liittyen. Ajattelumme on yhä hyvin konservatiivista ja esimerkiksi hetero-oletuksesta olisi hyvä jo kaikkien luopua.

Seksuaalisesta häirinnästä on viime vuosina myös puhuttu paljon. Eikä suotta. Luomala sanoo, että luvut ovat kovat ja ne ovat vain jäävuoren huippu todellisesta tilanteesta. Tyypillinen häirinnän kokija on edelleen useimmiten nainen ja yhä nuoremmat kokevat seksuaalista häirintää.

– setlementti Puijolan Kuninkaankadun yksikössä on erikseen työtä seksuaalista väkivaltaa ja häirintää kokeneille, ja olemme joutuneet laskemaan sen alaikärajan 8-vuoteen, koska yhä nuoremmat kokevat sitä. Häirintä yleistyy koko ajan erityisesti netissä.

Kommentoi