Tiinalle oman lapsen saaminen oli todellinen ”työvoitto”, josta poika sai nimensäkin. Kuvassa hän auttaa poikaansa liukumäessä. Inka Matilainen

Tiina perusti perheen ilman puolisoa - "Terapiassa olen ymmärtänyt, kuinka vahva ja rohkea olen ollut ryhtyessäni kaikkeen yksin"

Itsellisiä vanhempia on yhä enemmän. Tiinasta tuli itsellinen äiti olosuhteiden pakosta. ”Luulin, että minulla on hyvä tukiverkosto, mutta eipä ollutkaan”.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Tiina (49) oli jo parikymppisenä täysin valmis hankkimaan lapsia ja perustamaan perheen. Parisuhteet vuosien varrella eivät hänen harmikseen johtaneet perheen perustamiseen ja lopulta olosuhteiden pakosta Tiina päätti ryhtyä itselliseksi äidiksi. Itsellisesti äidiksi kutsutaan äidiksi haluavaa naista, jolla ei joko omasta toiveesta tai toiveista huolimatta ole kumppania, jonka kanssa lasta yrittää.

Ensin Tiina yritti hankkia lapsen sovitusti muutaman tutun mieshenkilön kanssa. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja ajan mennessä yhä vääjäämättömästi eteenpäin hän joutui turvautumaan hedelmöitysklinikan apuun.

– Asuin tuolloin pääkaupunkiseudulla ja menin hoitoihin helsinkiläiselle klinikalle. Hedelmöitys tehtiin omalla munasolulla ja luovuttaja oli pankista. Kolmannella kerralla tärppäsi ja Voitto-poika syntyi syyskuussa 2016.

Raskausaika oli Tiinalle raskas ja paikoin pelottava, sillä hänellä oli takanaan kohtukuolema, joka tapahtui vuonna 2014. Tiina yritti tehdä työtään opettajana, mutta oppilaan yllättävä päälle juokseminen säikäytti niin, että hänen oli jäätävä sairauslomalle. Koska kumppania ei ollut, raskausaikaan tueksi Tiina etsi itselleen doulan.

– Hän kulki ammattimaisesti rinnallani, vaikka synnytyksessä jäinkin aika yksin, koska jouduin sektioon, mutta se on eri juttu. Lisäksi sain tukea ystäviltä ja erityisesti kouluisännältämme Jampalta, josta muodostui niin läheinen ystävä ja apu minulle, että hänestä tuli Voiton kummi.

Lähipiiri suhtautui Tiinan ratkaisuun kannustavasti ja moni ihaili hänen rohkeuttaan. Tiina sai myös hoitoihin taloudellista apua vanhemmiltaan. Julkisella puolella hedelmöityshoitoja tehdään vain alle 30-vuotiaille, joten kaikki kustannukset lapsen saamisesta tulivat Tiinan tapauksessa hänelle itselleen.

Luulin, että minulla oli hyvä tukiverkosto, mutta eipä ollutkaan.

– Onneksi olin töissä ja oli omistusasunto, josta otin sitten ihan surutta lyhennysvapaita. En lähtenyt tekemään esimerkiksi toista työtä, koska stressi vaikeuttaa raskautumista ja minähän luonnollisesti yritin välttää stressiä kaikin keinoin.

Vanhemmuus ei ole aina helppoa. Helppoutta ei myöskään lisää, että joutuu huolehtimaan kaikesta yksin 24/7. Lapsen synnyttyä Tiinan tukiverkot olivat lupauksista huolimatta lähes olemattomat.

– Luulin, että minulla oli hyvä tukiverkosto, mutta eipä ollutkaan. Moni lupaili sekä kasvotusten ja jopa Facen seinälläkin tulla työntelemään rattaita, jotta saisin hetken hengähtää. Heitä ei koskaan kuulunut.

Tukiverkot olivatkin syy, mikä toi Tiinan takaisin Kuopioon toissa syksynä. Hän ajatteli toimivansa viisaasti muuttaessaan perheen paremman hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämisen vuoksi lähemmäs vanhempiaan ja sukulaisiaan, jotka voivat auttaa arjessa ja Voiton hoidossa. Nyt pettymys tuli yhteiskunnan puolelta.

– Muuttaessani Kuopioon jouduin kolmen kuukauden karenssiin, koska irtisanouduin Helsingin työstäni ja muutin tänne ilman, että minulla oli työtä odottamassa. Jos olisin ollut parisuhteessa, ja muuttanut puolison työn takia ei näin olisi käynyt. Minun olisi pitänyt todistaa olevani täysin työkyvytön, jotta karenssia ei olisi tullut. Suunnitelmani oli tehdä pehmeä töihin paluu, joka onkin myöhemmin onnistunut, ja olen ollut Kuopiossa töissä.

Tiina on valittanut asiasta jo vakuutusoikeuteen sillä kaksi aikaisempaa valitusta hylättiin. Hänestä yhteiskunnassa olisi aika tunnistaa myös itsellisten vanhempien perheet ja huomioida myös heidät laeissa ja asetuksissa. Siksi hän haluaa tuoda tällaisia epäkohtia esille.

– Itsellisiä vanhempia on koko ajan enemmän, joko samasta syystä kuin minä, tarkoituksella tai eron kautta. Yhteiskunnan pitäisi pysyä mukana ajan rattaissa. Itsenäinen vanhemmuus on jo itsessään niin haastavaa, ettei se kaipaa enää vastustusta ja vanhentuneita lakipykäliä siihen. Etenkin kun puhutaan syntyvyyden laskusta.

Oman lapsen kehitystä on valtava onni seurata ja pikku tuhisijan viereen ihana käydä iltaisin nukkumaan. Tiina kuitenkin myöntää rohkeasti, että vaikka haaveilikin lapsesta aina, on hetkittäin käynyt mielessä, olisiko moiseen ryhtynyt, jos olisi tiennyt, mitä edessä on.

– Jos olisin tiennyt, kuinka yksinäistä tai haastavaa tämä voi paikoin olla, niin olisinko lähtenyt tähän? Se ei tietenkään ole totta, mutta tuo tunne käy varmasti kaikilla vanhemmilla joskus mielessä.

Välillä Tiinaa harmittaa paljonkin, että hän on joutunut elämään perhearjen yksin. Hänelle itsellinen äitiys kun ei ollut oma valinta, vaan olosuhteiden pakko. Kumppania hän kaipaa ihan arkisissa asioissa ja pohdinnoissa.

– Yksin ollessa ihan kaikesta tulee niin sanotusti numero. Ei voi vain ohimennen heittää toiselle jotain mielessä pyörivää asiaa, tai lähteä yksin jonnekin sillä välin kun toinen on lapsen kanssa. Kaikki vaatii aina erillistä järjestelyä. Moni on sanonut, että "saatpahan päättää kaikesta itse", mutta minulle se ei ollut toiveena. Voi kun olisin tiennyt aikaisemmin kumppanuusvanhemmuudesta tai Lapsi tuntemattoman kanssa - ohjelmasta.

Omana isona vahvuutenaan Tiina pitää sitä, että hän on osannut hakea ja ottaa vastaan apua, kun omat voimat ovat loppuneet. Hän on myös pitää vahvasti kiinni oikeuksistaan. Kun kohdalle sattui esimerkiksi mahdollisuus kokeilla ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, Tiina tarttui siihen heti. Hän myös teki itse itsestään lastensuojeluilmoituksen 2017, kun jaksaminen oli venytetty äärimmilleen.

– Olin todella väsynyt ja silloin tajusin, miten paljon apua voi saada, jos vain osaa etsiä ja ottaa vastaan. Tajusin myös, että ainakin minun kohdallani lastensuojelu oikeasti haluaa auttaa - ei ottaa lasta pois. Terapiassa olen ymmärtänyt, kuinka vahva ja rohkea olen ollut ryhtyessäni kaikkeen yksin.

Siksi Tiina kannustaakin kaikkia itsellisiä vanhempia olemaan avoimin silmin ja mielin kaikenlaisen avun suhteen. Armottomuus ja täydellisyyteen pyrkiminen on monen vanhemman ammattitauti, siksi hän muistuttaa myös olemaan armollinen itselle, vaikkei se aina häneltä itseltäkään luonnistu.

– Itse olen saanut apua myös erilaisista somekanavista ja vertaistuki on äärimmäisen tärkeää. Apua kyllä löytyy, kun on sille avoin.

Lahjasoluhoidoista 60 prosenttia itsellisille naisille

Tietoa ja tukea lahjasoluperheille tarjoavan Helminauha-hankkeen hankevastaava Piia Savio kertoo, että itsellisen naisen päätös ryhtyä yksin hedelmöityshoitoihin on usein syntynyt pitkällisen harkinnan tuloksena ja se kertoo suuresta vastuunotosta toivottuun vanhemmuuteen. Hän sanoo, että itsellisten äitien määrä on kasvussa.

– Lahjasoluhoitojen käynnistyttyä uudelleen julkisella sektorilla loppuvuodesta 2019, ja hoitojen laajentuminen koskemaan naispareja ja itsellisiä äitejä, on mahdollistanut vanhemmuuden myös itsellisille naisille julkisin varoin. Hussilta sekä Taysilta saamamme tiedon mukaan itsellisten naisten osuus kaikista lahjasoluhoitoihin tulevien lähetteistä on ollut noin 60 prosenttia. Tämän pohjalta voidaan todeta, että itsellisten äitien määrä tulee kasvamaan tai on nousussa.

Savio sanoo, että itsellinen äitiys voi jäädä tunnistamatta joissakin yhteiskunnan rakenteissa ja normeissa. Yleinen normi on, että perheessä on kaksi vanhempaa ja näiden linssien läpi katsottuna, on se itselliselle äidille haaste.

– Itselliset äidit voivat kohdata ymmärtämättömyyttä perhemuotoansa kohtaan ja he joutuvat selittämään omaa perhemuotoaan. Huomio tulisi kiinnittää perheiden monimuotoisuuteen, arvottamatta mitään perhemuotoa toisensa edelle.

Etusivulla nyt

Vuoden kuopiolainen ehdokkaat on valittu - Äänestä suosikkiasi

| Päivitetty