Puolueet myyvät alennuksella aatteitaan, kirjoittaa vapaa toimittaja Ismo Vornanen.
Uutissuomalainen kertoi viime lauantaina, että 47 prosenttia suomalaisista äänestäisi kuntavaaleissa ensisijaisesti puoluetta, ei henkilöä. Aatteiden alennusmyynnissä ei ole helppo valita haluamaansa tavaraa. Puolueista on tullut kuin sekatavarakauppoja, joissa asiakkaita houkutellaan tarjouksilla sukista jauhelihaan.
Kampanjoissa pohditaan mainoskonsulttien kanssa, mikä myy parhaiten seuraavissa vaaleissa. Isoilla puolueilla on eniten rahaa, jolla ne voivat ostaa julkisuutta. Mainostamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta voisihan kerrankin mainonnassa kokeilla rehellisiä teemoja. Kyse on kuitenkin sinun ja minun rahoista eli verovaroista.
Viikonloppuna Sanna Marin julkaisi demareiden kuntavaaliohjelman. Hän hehkuttaa peruspalveluita kunnissa. Marin unohtaa sanoa, että hänen puolueensa ajaa peruspalveluita maakunnaksi kutsuttuun keskustan märkään uneen.
Kokoomuksessa kaupiteltiin aluksi Kirsi Pihaa Helsingin pormestariksi. Konservatiivit nostivat metakan. Seuraavaksi Petteri Orpon myyntiosasto pisti tarjoukseen entisen demarin, liberaalina pidetyn Juhanna Vartiaisen. Paremman puutteessa Vartiaisella on sentään talousmiehen maine. Moni ilkkuu kokoomukselle. Puolue on hylännyt koti-, uskonto-, isänmaateemansa persuille.
Kuopion vasemmistovaltuutettu Laura Meriluoto rykäisi ajatuksen, joka kuvaa hyvin aatteiden alennusmyyntiä. Meriluoto sanoi, että demareissa on henkilöitä, jotka ajavat kokoomuksesta oikealtakin ohi ja niitä, jotka muistuttavat heikäläisiä, siis aitoja vasureita, bemaridemareiden sijaan.
Perussuomalaisten, vasemmiston ja kristillisdemokraattien ajatuksista saa vielä hitusen tolkkua. Kokoomus, keskusta ja demarit nimittävät kirpputoriaan kansanliikkeeksi. Kansanliike on mainostermi, jolla voi perustella liirumlaarumia ja antaa kuvan, että kaikki äänet kelpaavat.
Äänestäjän ei tarvitsi ostaa sikaa säkissä, jos Suomessa olisi yksi oikea konservatiivipuolue, johon sulautuisivat kokoomus, keskusta, perussuomalaiset sekä kristilliset. Vihreät, osa kokoomuksesta ja demareista voisivat perustaa liberaalipuolueen. Demareiden punainen siipi löytäisi todelliset toverinsa vasemmistosta. Tarvittaisiin vielä reilu luontopuolue, johon ei olisi asiaa lihansyöjillä ja huumeiden vapautusta ajavilla cityvihreillä.
Jos Suomessa olisi kaksipuoluejärjestelmä, puolueet olisivat maaseutu- ja kaupunkipuolue.
Jos äänestäjä vähät välittää aatteensa myyneistä puolueista, hän voisi määritellä ihanne-ehdokkaansa samalla tavalla kuin ihannepomonsa duunipaikalla ja kysyä haluanko koulutetun ja fiksun pomon vai harmittoman seinäpaperin. Jos poliitikot eivät ole päteviä, vallankäyttäjät, muutama virkamies ja pari poliitikkoa mahtuvat Kuopiossakin tilataksiin.
Kirjoittaja on kuopiolainen vapaa toimittaja.