Viikkosavon edeltäjällä, vuonna 1878 perustetulla Savo-lehdellä on värikäs historia. Sensuuri lakkautti Savon useaan otteeseen.
Lokakuussa 1878 kuopiolainen kirjapainaja Gustaf Bergroth jätti painoasiain ylihallitukseen anomuksen saada julkaista omalla kustannuksellaan joka perjantai Savo-nimistä lehteä. Lehden toimittajaksi oli lupautunut kansakoulunopettaja August Kuokkanen.
Lupa irtosi ja ensimmäinen Savo-lehti ilmestyi tammikuussa 1879. Savon perustaminen liittyi kiinteästi uuden kirjapainon perustamiseen, sillä 1800-luvulla kirjapainon kannattavuus vaati omaa sanomalehteä.
MONIEN muiden 1800-luvun lopussa perustettujen lehtien tavoin Savokin perustettiin puoluelehdeksi. Savo oli nuorsuomalaisen liikkeen ja vuodesta 1919 kokoomuksen äänenkannattaja. 1940-luvulla lehden päätoimittaja työskenteli myös puolueen piirisihteerinä.
Savo-lehti perustettiin vuonna 1878 ja lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3.1.1879. Nelipalstaisen lehden etusivulla olivat ensimmäisenä kirkolliset ilmoitukset, sitten muita ilmoituksia ja pääkirjoitus.
PUOLUESIDONNAISUUS näkyi lehden sisällössä voimakkaasti esimerkiksi vuoden 1918 sodan aikana. Kansalaissota oli Savon näkökulmasta verinen vapaussota. Savon sivuilla sodasta käytettiinkin nimitystä vapaussota, vaikka muut itäsuomalaiset lehdet useimmin asettuivat aluksi sisällissota-tulkinnan kannalle. Savon mukaan kommunismi oli yhteiskunnan mätäpaise, josta oli päästävä eroon.
1800-LUVUN loppupuoliskolla myös kuopiolaiset sanomalehdet olivat tiukan sananvalvonnan alla. Varsinkin venäläisen virkakunnan päätösten laillisuutta ja oikeutusta arvosteleviin kirjoituksiin sensorin punakynä iski innokkaimmin. Yksi tehokas sensuurimuoto oli toimittajan tai päätoimittajan erottaminen. Esimerkiksi Savon päätoimittaja Pekka Brofeldt ajettiin Bobrikovin käskystä maanpakoon vuonna 1903.
SENSUURIN ankarin keino oli lehden lakkautus. Sensuuri lakkautti Savonkin useaan otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 1891. Lakkautukset eivät kuitenkaan olleet kohtalokkaita, sillä lehti onnistui jatkamaan toimintaansa uusilla nimillä, ensin Savottarena, sitten Uusi Savona ja Otavana. Vuodesta 1909 lehden nimi palasi jälleen Savoksi.
1920-LUVUN Savon ohjelmakirjoitukset pohjautuivat lähes suoraan kokoomuksen ohjelmaan. Vuodesta 1920 lähtien Savolla oli myös taloudellinen ohjelma: lehti halusi edistää kauppaa ja teollisuuden asiaa. Samalla lehti kuitenkin painotti, ettei se ryhdy minkään väestöryhmän erityisetujen ajajaksi.
Savo-lehteä on ollut tekemässä joukko nimekkäitä kuopiolaisia. Lehden toisena päätoimittajana oli kirjailija Juhani Aho.
OHJELMASSAAN Savo lupasi seurata ja edistää taidetta, tiedettä, sivistysharrastuksia sekä kansan siveellistä voimaa kohottavia valistusharrastuksia. Talvisodan aikana ja sen jälkeen lehti piti esillä alueen talous- ja kulttuurielämän kysymyksiä, joista tärkeimpinä maakuntakirjastotalon rakennus, Itä-Suomen korkeakoulukysymys ja Savon Sellun perustaminen.
1910-LUVULLA Savo oli saavuttanut jonkinlaisen maakuntalehden aseman Kuopion suurimpana sanomalehtenä. Sivistyneistöön vedonnut Savo alkoi kuitenkin menettää asemaansa maaseudulla, jossa Savon Sanomat oli alkanut saada jalansijaa. Puoluelehtenä Savolla ei ollut riittävästi potentiaalista kannattajakuntaa maakunnassa, joka oli maalaisliiton ja kommunistien tukialuetta.
SAVO onnistui kuitenkin vielä pitkään pitämään ykköslehden aseman ydinalueellaan Kuopiossa. Kova kilpailu Savon Sanomien kanssa aiheutti sen, että Savosta alkoi tulla enemmänkin Kuopio-keskeinen lehti kuin puoluelehti. Kaupunkilaiset pitivät vielä pitkään omana lehtenään Savoa.
1920-luvun lopulla Savon Sanomien levikki ylitti Savon levikin ja toisen maailmansodan jälkeen Savo jäi myös Kuopion kakkoslehdeksi. Lukijamenetykset maaseudulla koituivat Savon kohtalonkysymyksiksi sotien jälkeen, kun ilmoitustulot ja levikki alkoivat olla toisistaan riippuvaisia.
Ensimmäinen Viikkosavo-niminen lehti ilmestyi 6.10.1972. Vuoden 1972 loppuun lehti jaettiin ilmaiseksi ja seuraavan vuoden alusta vuosikerran pystyi tilaamaan 5 markan vuosihintaan.
1970-luvun alussa Savoa kustantanut yhtiö laitettiin myyntilistalle ja Savo siirtyi Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n omistukseen. Savo-lehti lakkautettiin, mutta sen jatkajaksi perustettiin Viikkosavo. Siinä vaiheessa katkesi myös lehden puoluesidonnaisuudet ja lehdestä tuli riippumaton.
Lähde: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa, osat I ja II. Koonnut Aija Pirinen.
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Viikkosavossa 5.9.2018.