Minna ei häpeä puhua menneisyydestään ja kokemuksistaan avoimesti. Inka Matilainen

Menettämänsä asiat voi saada takaisin - Minna on todiste siitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntää suuntaa

Kuopiolainen Minna sai elämänsä takaisin raiteilleen terapian ja kuntouttavan työtoiminnan avulla.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Vielä viime vuoden alkuun saakka kuopiolaisen Minnan (52) elämä oli hyvin sekavaa. Elämää sotkivat niin päihteet, työttömyys kuin masennuskin. Hän tietää, miltä tuntuu menettää lapset, työpaikka, terveys ja talous. Hän kuitenkin tietää myös, että kaiken menettämänsä voi saada takaisin ja kuinka jokaisella on mahdollisuus muutokseen.

Minna kertoo, että päihteet tulivat hänen elämäänsä jo hyvin nuorena. Alkoholin kiehtova maailma vei Minnan mukanaan, ja vaikka käyttö ei ollut jatkuvaa oli juominen aina mielessä ja hyvin humalahakuista.

– Olin sellainen poikatyttö. Koulunkäynti meni hösseliksi osittain lukihäiriön takia, ja osittain siksi kun ei kiinnostanut. Eksyin jo varhain vääriin porukoihin ja en osannut pysyä päihteistä erossa. Sen myötä alkoi tulla kaikenlaisia lieveilmiöitä, kuten näpistelyjä ja tappeluita. Pyörin porukoissa, joiden asenne oli vetää pataan kaikkea, mikä liikkuu. Olin nuorena hyvin väkivaltainen.

Raskaaksi Minna tuli ensimmäisen kerran 19-vuotiaana ja meni silloin myös naimisiin. Vaikka hän oli vielä nuori ja elämä hyvin hukassa, halusi Minna pitää lapsen.

– Sain silloin tyttären ja heti perään kaksi poikaa. Elämässä alkoi seesteinen vaihe, johon päihteet lopulta kuitenkin uivat taas mukaan. Olin lasten kanssa paljon kotona ja luin ammatinkin itselleni, mutta koko ajan enemmän ja enemmän päihteet veivät mennessään. Join viikonloppuisin niin, että jätin lapset hoitoon ja lähdin radalle.

Kun perheen sisälläkin tuli ongelmia, Minna alkoi juoda myös suruun, pelkoon ja turhautumiseen. Hän hakeutui terapiaan, jossa selvisi, että naisella on ADHD, erittäin vaativa persoona itseään kohtaan ja traumaperäinen stressi. Käynnit terapiassa kuitenkin jäivät, kun elämässä millään ei tahtonut olla enää mitään väliä. Lopulta kaikki lapset huostaan otettiin vuosituhannen taitteessa.

Olen ehkä saanut jo vähän liikaakin.

– Silloin ajattelin, että nyt on otettava itseä niskasta kiinni. Eipä se vaan kuitenkaan lähtenyt käyntiin siltä istumalta, vaikka muitakin ahaa-elämyksiä tipahteli silloin tällöin. Elämä oli aikamoista rälläämistä ja sekakäyttöäkin alkoi olla mukana, mutta sain kuitenkin jotenkin töissä käytyä koko ajan. Minulle oli tärkeää pitää kulissia yllä.

Vuonna 2007 Minna hajotti polvensa ja menetti työkykynsä. Samana vuonna hän myös palasi takaisin Pohjois-Savoon oltuaan vuosia muualla. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki muutkin ongelmat vyöryivät joukolla päälle. Alkoholia ja muitakin päihteitä kului kahta kauheammin, kun elämässä ei saanut enää edes työpaikkaa säilytettyä.

– Rankimpien jaksojen aikana saattoi olla se yksi selvä päivä ja sitten taas viikko hilpeästi olutta. Se oli helppoa, kun ei ollut lapsia. Vuonna 2010 sairastuin vielä vakavaan masennukseen. Se sysäsi tilannetta vielä pahemmaksi.

Psyyke sanoi itsensä totaalisen irti nelisen vuotta ja silloin Minna hakeutui uudelleen terapiaan, ja kävi juttelemassa ammattilaisen kanssa viime kuukausiin saakka.

– Terapiassa opin ymmärtämään itseäni ja hyväksymään oman elämänpolkuni sekä olemaan itselleni armollisempi. Sain ymmärrystä siihen, mistä mikäkin johtuu.

Vuonna 2019 Minna alkoi miettiä, voisiko hän vielä palata työelämään. Silloin työvoimatoimistosta ehdotettiin kuntouttavaa työtoimintaa Kuopion Via Dialla. Epäröinnin jälkeen Minna suostui, ja sanoo ratkaisun olleen yksi elämänsä parhaita.

– Aloitin neljällä tunnilla kolmena päivänä viikossa ja nyt olen avustava ohjaaja. Mulle tämä työ on ollut ihme ja herääminen. Saan tehdä työtä vertaisteni kanssa ja auttaa muita samanlaiseen muutokseen. Ehkä jonain päivänä olen takaisin normaaleilla työmarkkinoilla.

Minna sanoo, että jokaisella on mahdollisuus muutokseen jos sitä oikeasti haluaa. Tukikeppejä kyllä löytyy ja rohkeus sekä sydämen lämpö kantaa pitkälle. Vaikka elämän pelivelkoja on vielä maksettavana, on hän onnellisempi kuin koskaan.

– Minulla on lämmin koti, ruokaa, pääsen vielä liikkeelle, on hyvä ihmissuhde ja lastenkin kanssa välit ovat kunnossa sekä työ jota rakastan. En tarvitse muuta. Olen ehkä saanut jo vähän liikaakin. Kaikilla on siihen mahdollisuus, mutta se lähtee omasta halusta.

Apuna nyt vuorostaan muille

Nykyisin Via Dialla avustavana ohjaajana työskentelevä Minna rakastaa työtään, koska työssä kaikki ovat tasavertaisia. Hän itse sai avaimet uuteen elämään kuntouttavan työtoiminnan kautta ja haluaa olla tuomassa saman mahdolliseksi muillekin.

– Omalla taustallani on todella helppo lähestyä ihmisiä tässä työssä. Uskon, että se antaa voimaa toisillekin kun voi sanoa, että hei, minä olen tässä tilanteessa nyt ja uskon, että sinäkin joskus olet. Jokaisella on mahdollisuus muutokseen, ja täällä ei katsota taustaa ja sitä, kuka on herra tai narri. Tämä antaa minulle itselleni todella paljon.

ViaDia Pohjois-Savo ry tuottaa työllistymispalveluita Kuopiossa, Karttulassa, Juankoskella, Varkaudessa, Siilinjärvellä, Suonenjoella ja Tuusniemellä niin hankkeiden kautta kuin palveluntuottajana. Matalan kynnyksen ohjautuminen ViaDian työllistämispalveluihin tapahtuu kunnan sosiaalitoimen tai työllisyyspalveluiden, TE-toimiston, etsivän työn tai itseohjautumisen kautta niin kutsutulle Motari-jaksolle, jossa henkilön tilanne kartoitetaan yksilöllisesti.

Yhdistyksen toimipisteissä kehitetään ja tuotetaan työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa ja vankikuntoutusta. Toimipisteissä rakennetaan sosiaalisen kuntoutuksen toimintamalleja, jotka perustuvat asiakkaille merkitykselliseen vertaistukeen ja osallisuuteen moniammatillisen tuen turvin.

ViaDia Pohjois-Savo ry:n Kuopion yksikkö muutti uusiin tiloihin. Uusi osoite on Kiekkotie 4.

Etusivulla nyt