Sanna-Mari Mäkisen perheen koti on tällä hetkellä remontissa, mutta sohvalle on jo paikka odottamassa ikkunan alla. Inka Matilainen

Viisi vuotta kadoksissa ollut perintösohva löysi kotiin - "Sohva edustaa minulle hyvyyttä, pysyvyyttä, turvallisuutta - kaikkea sitä, mitä mummonikin minulle oli"

Lukuisat kuopiolaiset myötäelivät Sanna-Mari Mäkisen mukana kadonneen sohvan metsästyksessä.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Vaikka jokainen tavara on lopulta tarkoitettu vain käyttöön tai koristeeksi, voi joihinkin esineisiin muodostua vahva tunneside, niihin liittyvän historian ja muistojen vuoksi. Tällainen tarina on Kuopioon vuoden alussa Helsingistä muuttaneella Sanna-Mari Mäkisellä.

Mäkinen metsästi takaisin vuosina 2015–2020 kadonnutta perheen perintösohvaa. Kun Mäkinen oli lapsi, hänen mummonsa keittiössä Kajaanissa oli vihreä puusohva, johon liittyy paljon lapsuuden muistoja mummolassa. Kun mummo jo aikaa sitten kuoli, siirtyi sohva Mäkisen äidille, joka maalasi sen punaiseksi. Kun äidillä ei ollut enää sohvalle tilaa, antoi hän sen Mäkisen veljelle Kuopioon.

– Sohva oli Kuopiossa vuoteen 2015 asti, kunnes veljeni muutti ja heillä ei enää ollut sille tilaa. Veljeni kysyi ottaisinko minä sohvan, mutta minullakaan ei ollut sille tilaa Helsingissä, joten se päätyi eräälle perhetuttavalle.

Tuttavan kanssa Mäkisen veli sopi, ettei sohvaa hävitettäisi ilman lupaa tai ainakaan ilman ilmoitusta. Jossakin kohtaa sohva kuitenkin päätyi sovitusta huolimatta vanhojen huonekalujen myyntiliikkeeseen. Asia selvisi, kun Mäkinen alkoi kaipailla sohvaa Kuopioon muuttaessaan. Hän julkaisi sohvasta myös etsintäkuulutuksen Kuopion kaapunnin pojat ja tytöt -Facebook-ryhmässä, jossa lukuisat ihmiset myötäelivät hänen sohvan etsintäänsä.

– En syytä sohvan hukkaajaa enkä myymälää, johon se vietiin, mutta kovasti tahtoisin sohvan takaisin, sillä sen tunnearvo minulle on suunnaton; sohvaan linkittyvät monet muistot jo edesmenneestä Matilda-mummostani. Mummoni kävi Kuopiossa 30-luvulla pienen hetken työssä Saastamoisen vaneritehtaalla, ja jotakin kovin lohdullista olisi löytää tämä sohva uuteen kotiimme Kuopion Päivölässä, sillä olisimme kuin mummon kanssa yhdessä jälleen.

Sittemmin sohvan sijainti on selvinnyt. Mäkinen saa aarteensa takaisin joillakin satasilla, sillä nykyinen omistaja perheineen oli myös kiintynyt kauniiseen esineeseen.

Sohvan kanssa on mukava vanheta yhdessä.

– Rahalla ei ole väliä, koska tahdon sohvan takaisin. Olin alunalkaenkin valmis ostamaan sohvan takaisin hyvällä hintaa ja korvaamaan kaikki siitä aiheutuvat kulut ja vaivanpalkkaakin. Itse en osaa sanoa, mikä on oikea sohvan rahallinen arvo, koska en ole sitä koskaan miettinyt. Tunnearvo on sen sijaan mittaamaton. Sohva edustaa minulle hyvyyttä, pysyvyyttä, turvallisuutta - kaikkea sitä, mitä mummonikin minulle oli.

Tätä juttua tehdessä Mäkinen ei ole vielä saanut perintökalleutta takaisin, mutta onnellisen käänteen jälkeen sohvalle on kuitenkin jo paikka odottamassa Mäkisen perheen kodissa. Se tulee keittiöön ihan kuten mummollakin aikoinaan. Tarkoituksena on maalata sohva omaan kotiin sopivaksi.

– Kyllä tästä kovasti kiitollisena olen. Sohvan kanssa on mukava vanheta yhdessä. Sen syliin voin istahtaa kahvimukin kanssa pohtimaan maailman menoa, kestitsemään vieraita tai vaikkapa etätyöskentelemään. Nyt myös omat tyttäreni pääsevät kuljettelemaan sormiaan näiden kauniiden koristeiden pinnoilla.

Etusivulla nyt

Vuoden kuopiolainen ehdokkaat on valittu - Äänestä suosikkiasi

| Päivitetty