Reportaasi Pietarista: Pietarissa terveysviranomaiset ja sadat poliisit huolehtivat huippumodernilla stadionilla koronaturvallisuudesta.
Suomessa on kannettu huolta pulpahtaako koronapiikki Pietarissa. Faneille Pietari oli iso kiusaus, koska Huuhkajat korkkasivat arvoturnausta automatkan päässä Suomen rajasta. Huuhkajien perässä matkusti 4000 suomalaista 70 000 katsojaa vetävälle ja miljardin hintaiselle Pietarin Areenalle.
Futuristinen stadion on kuin suuri lentävä lautanen, joka on laskeutunut pilarien varaan Krestovskin saarelle. Stadionin katto liukuu tarvittaessa sateen ja tuulen suojaksi. Liukuportaat nostavat katsojat kerroksiin. Vieressä kohoaa kaasujätti Gazpromin pääkonttori, Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Jo pelkkä stadion osoitti matkailupaastosta kärsineille kuopiolaisille miljoonakaupungin mittasuhteet.
Viikkosavo seurasi paikan päällä, kannattiko ottaa jalkapallojuhlan vuoksi koronariski. Kuopiolaiset kertoivat, miten kavereilta sateli varoituksia Venäjän koronakauhuista. Osa kieltäytyi kommentoimasta omalla nimellä, koska jotkut tutut ja sukulaiset ovat pitäneet matkaa tyhmänrohkeana. Läheisten turvallisuushuolia kiihdytti yleinen venäjäkammo ja värittynyt uutisointi.
Stadionin edustalla vastaan käveli kuopiolainen arvokisojen mies, eläkeläinen Veijo Heinonen. Hän oli tyytyväinen turvajärjestelyihin, jotka olivat tiukempia, mihin Suomessa oli totuttu. Heinonen on omistanut vapaaherran elämänsä kiertelemällä jalkapallon EM-, MM-kisoja sekä kulkemalla KuPSin europeleissä. Heinonen käy tennismiehenä myös Davis Cupissa.
– Sain takavuosina pienen perinnön, jonka käytän eläkepäivinä huippujalkapallon ja huipputenniksen seuraamiseen. Pietarissa katson Huuhkajien pelit Venäjää ja Belgiaa vastaan.
Sain takavuosina pienen perinnön, jonka käytän eläkepäivinä huippujalkapallon ja huipputenniksen seuraamiseen.
Heinonen ja muut kisavieraat joutuivat hankkimaan rajan ylitystä varten 72 tunnin sisällä otetun negatiivisen koronatestidokumentin. Rajalla venäläiset terveysviranomaiset ottivat toisen testin. Paluumatkalla rajalla työnnettiin jälleen puikkoa sieraimiin.
Viikkosavon matka Pietariin eteni kahden miehen turvakuplassa. Ensiksi ajettiin omalla autolla Lappeenrantaan huoltoasema Viipurin Portin parkkipaikalle. Sieltä matka jatkui tuplasti sputnikilla rokotetun ja maskilla vuoratun taksikuljettajan uudenkarheassa Mersussa. Pari sataa kilometriä taittui takapenkillä 100 eurolla.
Koronaa suurempi riski oli formulahenkinen kuljettaja, joka paahtoi 145 kilometrin tuntivauhtia. Kuljettajamme oli kertomansa mukaan entinen merimies ja sanoi ajavansa renkinä taksia, koska muuten joutuisi 150 euron kuukausieläkkeellä puurokuurille.
Stadionille Suomen ja Venäjän fanit kulkivat poliisisaattueessa kiltisti kuin kirkon menoissa. Portista pääsi sisälle yksitellen vasta kun kuume oli mitattu, dokumentit ja pussukat syynätty. Suomen ja Venäjän liput liehuivat ennen ottelua yhteisissä selfie-kuvissa veljellisessä YYA-hengessä. Pelissä raikui maagisesti ”Russija, Russija -huudot, kannatusaallot etenivät katsomosta toiseen ja Pohjois-Kaarteen pojat vastasivat: ”Oi Suomi on”.
”Pietarissa katson Huuhkajien pelit Venäjää ja Belgiaa vastaan.
Oluet oli lupa kantaa katsomoon, mutta 4 prosentin ohrajuoma ei johtanut ylilyönteihin tai kuten Venäjällä sanotaan huliganismiin. Sisäministeriön erikoisjoukot ehkäisivät piilevän kuumakalle-syndrooman.
Hotellissa pörrättiin maskeissa ja henkilökunta seurasi terveystilannetta mittailemalla asiakkaiden kuumetta. Aamupalalla piti vetää muovihanskat käsiin. Hanskat ehkäisivät pöpöjen tartunnan ottimista. Koko elämä on riski, mutta Pietarissa riskien hallinta oli omissa käsissä.