Kuopio Steelersin valmentaja Pekka Utriainen valittiin Vuoden valmentajaksi 2020. Kuopio Steelersin seuraava kotiottelu pelataan Väinölänniemellä lauantaina kello 16.30 alkaen. Aake Roininen

Pekka Utriaisen paras piirre on 90-luvulla näkyneet vatsalihakset

Tällä kertaa aikuisten kaverikirjan täytti Kuopio Steelersin valmentaja Pekka Utriainen.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Nimeni: Pekka Utriainen

Lempinimeni: Uti

Ammattini / työkseni teen: Valmentaja & Ohjaaja

Horoskooppimerkkini: Neitsyt

Syntymäpäiväni: 4.9.1982

Henkinen ikäni: Tilanteesta riippuen mitä vaan 15 ja 65 väliltä

Pituuteni: 176cm

Silmien väri: Vihreät

Hiusten väri: Vaaleat

Paras piirteeni: 90-luvun lopulla näkyneet vatsalihakset

Siviilisääty: Naimisissa

Tällä hetkellä olen: Keskellä otteluruuhkaa, eli täysin omissa ajatuksissani

Minusta tulee isona: Sen näkee kun elää. Ajattelen että ihminen pystyy tekemään ja olemaan mitä vaan, kun laittaa kaiken likoon.

Suurin esikuvani on: Niitä on paljon. Olen saanut pelata loistavien valmentajien alaisuudessa, opiskella mahtavien opettajien kanssa, mutta vastaus tähän on oma äitini. Elämä ei kulje aina helpointa reittiä, joten oma onni ei myöskään voi olla riippuvainen ulkopuolisista asioista.

Lempikappaleeni: Löytyy Neil Youngin vanhemmasta tuotannosta, mutta mielenkiinnolla kuuntelen myös uutta kotimaista musiikkia. Suomalainen musiikki voi minusta erinomaisen hyvin.

Lempielokuvani: Mikä vaan vanha sotaelokuva.

Lempikirjani: Hemingwayn Kirjava satama tai Joen yli puiden siimekseen

Paras vuodenaika on: Kesä. Syksy on kamala, silloin loppuu pelitkin

Mieluisin paikkani: Koti

Suurin unelmani: Nähdä omat lapset viisaina, läheisiään rakastavina ja koko yhteiskunnasta vastuun kantavina aikuisina, jotka osaavat myös nauttia elämästä.

Tyylini on: Tyylini kulkee Steelersin seuravaatteiden linjaa. Käyn vaatekaupassa noin 0,5 kertaa vuodessa.

Kahta en vaihda ja ne ovat: Hyvä olut ja sähköpotkulauta

Salainen paheeni: Herkuttelu.

Tarvitsen: Omaa aikaa ja tilaa. Olen sosiaalinen ihminen, joka elää yksinäisistä hetkistä.

Paras Martta-taitoni: Pyykin peseminen ja ruoanlaitto on minulle meditatiivisia hetkiä.

Paras tapa viettää vapaailta: Kaksi eri tapaa – Joko täydellinen yksinäisyys, vanha sotaelokuva ja sipsipussi, tai sitten iso kaveriporukka, hyvää olutta, musiikkia, naurua ja kotiin aikaisin aamulla.

Suurin ongelmani puolisoni, vanhempieni tai terapeuttieni mielestä: Tunteiden näyttäminen. Taidan olla perisuomalainen jurokki.

Ottaisin mukaan autiolle saarelle: Jennin. Saataisiin olla kerrankin rauhassa kahdestaan, eikä vain hetken hengähdystaukoja.

Suomen kielen kaunein sana: Ärrävika vähän karsii vaihtoehtoja, mutta sanon siitä huolimatta Rakas.

Murehdin: Vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän. Siis jos jenkkifutista ei lasketa.

Minut saa nauramaan: Pukukoppijutut on aika iso osa minun elämässä. Omat lapset on aika teräviä myös, välillä myös tahattomasti. Terveisiä myös radiopojille, Erkalle, Grändille ja Jussille.

Viimeisin villitykseni: Sähköpotkulauta, mutta korostan että hankin sen jo yli vuosi sitten, joten olen edelläkävijä.

Olen onnellisimmillani kun: Näen lasten olevan innostuneita harrastuksistaan, koulutehtävistään tai mistä vaan.

Pelkään: En juurikaan pelkää. Elämä jatkuu, kunnes se loppuu.

Vanne kiristää päätäni kun: Koen että minua tai läheisiäni kohtaan tehdään väärin.

Bravuurini keittiössä (viinin lipitystä ei lasketa): Perinteiset, pastaruoat, lihamureke. Toivottavasti isona on enemmän aikaa keskittyä bravuureiden rakentamiseen.

En osaa: Soittaa, laulaa, tai tehdä käsilläni mitään. Mutta aion opetella.

Jos saisin miljoona euroa: Heräisin todennäköisesti. Ei tule edes lotottua.

Jos olisin rakennus, olisin: Varmaankin Kuopiohalli. Siellä on tullut oltua sen verran, että meidät todennäköisesti museoidaan yhdessä.

Viimeksi sain parhaan ystäväni nauramaan oikein kunnolla: Hörähdyksiä olen saanut aikaan varmaan paljonkin, mutta että oikein kunnolla.. Pitää varmaan kaivaa lasten vitsikirjat esiin ja harjoitella joku hyvä sieltä.

Elämän tarkoitus on: Löytää oma paikka ja kun se löytyy, auttaa muita löytämään omansa. Ihminen on laumaeläin ja kenenkään tarkoitus ei ole irrallaan muista ihmisistä.

Sokeri - Suola: Ehdottomasti suolaista. Sipsit > karkit.

Piirtäminen - Soittaminen: Kumpaakaan en osaa, mutta haluaisin oppia. Eniten soittamaan.

Iloisuus - Melankolia: Haluaisin vastata iloisuus, mutta melankolia on minulle tärkeää. Aitoa iloa ei ole ilman surua.

Opiskelu - Työnteko: Opiskelu käy työstä, työ on nykyisin jatkuvaa opiskelua.

Fyysinen suhde - Henkinen suhde: Iän tuomaa viisautta ehkä?

Karppaus - Larppaus: Roolileikit ei ole minun juttuni. Jos siinä on lohikäärme, en katso.

Ukkonen - Helle: Ei lämmin luita riko!

Autoilu - Pyöräily: Tuli joskus poljettua paljonkin. Kasvoin siitä vaiheesta ulos.

Teatteri - Elokuva: Elokuva on myös erittäin jees, mutta teatterissa on taikaa.

Arki – Juhla: Arkea parempaa on ainoastaan juhla, mutta tässä järjestyksessä.

Auringonnousu - Auringonlasku: En todellakaan ole aamuihmisiä. Jos näen auringonnousun, olen ollut juhlissa.

Spontaani – Harkitseva: Harkitsen, mutta kykenen myös nopeisiin käänteisiin ilman ahdistusta.

Lämmin - Viileä: Kylmä vesi on minun kryptoniitti.

Kuulo – Näkö: Nuorena olisin vastannut näkö, mutta jatkuva hiljaisuus on hurja ajatus.

Kirjoittaminen – Lukeminen: Lukeminenhan kannattaa aina, mutta aina siihen ei ole aikaa. Pistetään tämäkin siihen ’sitten kun’ pinoon.

Kuka

Pekka Utriainen

Kuka: Pekka Utriainen

Työ/ammatti: Valmentaja & Ohjaaja

Perhe: Vaimo Jenni, lapset Vilma, Helmi ja Eemeli Utriainen

Harrastukset: Ajankäytön hallinta. Jos olisi aikaa, niin monipuolinen liikunta ja kulttuuri.

Tätä et vielä tiennyt: Olen pelannut jalkapalloa vitosdivarista Veikkausliigaan ja jenkkifutista kakkosdivarista Vaahteraliigaan.

Etusivulla nyt