Taina Haikarainen sairastui syöpään ensimmäisen kerran vuonna 2015. Vuosien aikana hänellä on ollut aikaa sopeutua sairauteensa. Inka Matilainen

Tainalle syövästä tuli osa elämää: "Kuolemantuomioon" on ollut aikaa sopeutua"

Syöpäkroonikko Taina Haikarainen on sopeutunut elämään syövän uusiutumiriskin kanssa.

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kaksi kuukautta jatkunut outo olo ja mahakipu pakottivat kuopiolaisen Taina Haikaraisen lääkäriin kuusi vuotta sitten heinäkuussa. Sairaanhoitajana työskennellyt Taina ei ollut varma, pitäisikö hakeutua ennemmin suolistosairauksien puolelle vai naistentautien klinikalle. Lopulta hän varasi ajan kynegologille. Lääkäri otti hänet sisään kello 6 ja jo kello 7 kourassa oli lähes varma diagnoosi: munasarjasyöpä.

Shokki oli suuri ja siltä istumalta alkoi myös erittäin tehokas hoitoputki. Leikkaus, sytostaatit, lääkkeet. Hoitajataustansa avulla Taina osasi etsiä tietoa ja kysyä oikeita kysymyksiä. Ympärillä oli vahva tukiverkko ja rankkojen hoitojen jälkeen jo tammikuussa 2016 hän oli ”syöpävapaa”. Koska kyseinen syöpä on herkästi uusiutuvaa tyyppiä seurattiin tilannetta tarkasti ja tulokset olivat puhtaat.

Kunnes tultiin vuoden 2017 alkuun. Syöpä uusiutui. Se oli jopa ensimmäistä kertaa kovempi isku, sillä Taina tiesi, mitä on edessä.

– Tuntui, että enkö minä tämän juuri lusinut ja heti uudestaan.

Tainalta kysyttiin haluaisiko hän mukaan uuteen lääketutkimukseen, jossa ei olisi sytostaatteja vaan syöpää hoidettaisiin nieltävällä pillerillä ja tipan kautta annettavalla lääkkeellä. Hän suostui. Kolmannen vuoden kohdalla hoidot piti kuitrenkin lopettaa sillä Tainan elimistö ei enää kestänyt lääkettä.

– Minut leikattiin viime lokakuussa. Maksan ja pallean välissä oli iso kasvain. Jouduin käymään 6 kertaa tiputuksessa ja lisäksi sytostaateissa. Hoidot loppuivat huhtikuussa.

Tuntui, että enkö minä tämän juuri lusinut ja heti uudestaan.

Taina on niin kutsuttu syöpäkroonikko. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuosi sitten. ”Kuolemantuomioon” on hänellä omien sanojensa mukaa ollut aikaa sopeutua. Siinä ovat auttaneet paitsi läheiset myös vertaistuki, jota hän on saanut Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen Iloa-ryhmästä. Ryhmä on uusiutuvaa syöpää sairastavien vertaistukiryhmä.

– Tilanteeni on tällä hetkellä seurannassa ja minulla on käytössä estolääkitys, jonka vaikutusta tarkkaillaan. Pakko myöntää, että synkkiä hetkiä ja öitä on ollut, mutta onneksi minun ei ole tarvinnut kohdata tätä yksin.

Vaikka viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja ja syöpä jo itsessään shokki, kuvailee Taina sitä vain elämäksi. Omaksi elämäkseen. Hän ei ole kokenut suurta ”valaistumisen hetkeä” tai tunne olevansa suuri sankari, jonka elämä on nyt täysin hetkessä ja pullollaan kiitollisuutta annetusta jatkoajasta.

– Näitä ajatuksia usein liitetään syöpäsairastamiseen. Kerran kuulin kommentin, että olen niin vahva, kun olen kaiken tämä läpi taistellut. Totesin, että yhtään en ole taistellut. Toki kiitollisuutta varmaan on tullut lisää ja hetkessä elämistäkin, mutta en ole parempi ihminen kuin ennen. Tiedän, että jotkut kasvavat ihmisenä paljon tällaisen kokemuksen myötä, mutta itse en koe niin. Uskon, että perusluonne määrittää aika paljon, miten asiat kokee.

Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen hyvinvoinnin asiantuntija Heidi Kolehmainen ja sairaanhoitaja Virpi Nissinen kertovat, että taistella-sana on jätetty syöpäjärjestöissä käytöstä pois. Heidän mukaansa se luo liikaa painetta sairauteen. Tainasta sankaritarinat ovat kuitenkin siinä määrin tärkeitä, että ne luovat toivoa ja hälventävät ihmisten pelkoja.

Jos jotain hyvää tässä sairastumisessa on niin, tuo vertaisryhmä.

– Ei kuitenkaan ole niin sanotusti ”väärin pelastuttu”, jos ei ole taistellut. Ja pitää muistaa, että kaikki eivät selviä vaikka kuinka taistelevat. Eivät he ole sen huonompia tai heikompia ihmisiä.

Kolmikko sanoo, että isoin tuki syöpäsairaalle on kuitenkin toinen saman kokenut. Perhe ja läheisetkään kun eivät voi täysin ymmärtää, mitä sairastunut käy läpi. Siksi Taina on osallistunut aktiivisesti Iloa-ryhmän toimintaan ja kouluttautui itsekin vertaisohjaajaksi. Toisin kuin ehkä yleisesti kuvitellaan, ei vertaistukiryhmissä vain itketä tai surkutella.

– Siinä puhutaan paljon muustakin kuin syövästä ja monella on syntynyt syviä ystävyyssuhteita ryhmän myötä. Ja kun mukana on ammatillista ohjausta puhutaan tapaamisessa tietenkin myös asiaa, ja sen myötä jokainen pääsee myös vuorollaan ääneen, Virpi sanoo.

– Jos jotain hyvää tässä sairastumisessa on niin, tuo vertaisryhmä. Siellä kaikki ovat samalla viivalla.

Kuninkaankadulle aukeaa hyvinvoinnin olohuone

Pohjois-Savon syöpäyhdistys aloittaa uuden toimintamuodon tiloissaan Kuninkaankadulla maanantaina 13.9. Hyvinvoinnin olohuone, on matalan kynnyksen tila syöpää sairastaville, jonne voi puhtaasti mennä vaikkapa vain viettämään aikaa. Tausta-ajatuksena on, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin sairautensa kanssa, vaan tilaan voisi tulla tapaamaan muita ja harrastamaan.

– Korona-aikana on puhuttu paljon siitä, miten ihmiset jaksavat. Moni on ollut paljon kotona. Nyt kun päästään edes jotenkin normaaliin, on meillä mahdollisuus avata tila. Luvassa on ohjattua toimintaa, jota kehitetään kävijöiden toiveiden mukaan. Mihinkään ei kuitenkaan ole pakko osallistua, eikä omista asioista tarvitse puhua, jos ei halua, Heidi Kolehmainen kertoo.

Avajaisviikolla on monenlaista ohjelmaa maantaista torstaihin. Luvassa on muun muassa musiikkiesityksiä, luento, erilaisia käsityöpajoja ja hemmotteluilta. Lisätietoa saa yhdistykseltä.

Hyvinvoinnin olohuoneesta löytyy myös kuntoilulaitteita ja lapsiperheet on huomioitu leikkinurkalla.

– Syöpä koskettaa myös pikkulapsiperheitä, joko vanhempia tai jopa lapsia itsejään. Olemme pyrkineet panostamaan erityisesti heihin viime aikoina.

Etusivulla nyt

Vuoden kuopiolainen ehdokkaat on valittu - Äänestä suosikkiasi

| Päivitetty