Muikkuravintolalle etsitään uutta piällysmiestä - Ari Kuurne ryhtyy kokopäiväiseksi talonmieheksi vaimolleen

185 cm, noin 120 kg ja 46 koon kengät. Siinäpäs saappaat ja muut strategiset mitat täytätettäväksi Muikkuravintola Sampon seuraavalla pyörittäjälle, kun 30 vuotta tiskin takana kipparoinut Ari Kuurne jää eläkkeelle.

– Silloin kun aloitin, niin olin 75 kiloinen kaisla, että onhan tuosta vähän kasvettu. Pilkettä silmäkulmassa ja omaa persoonaa pitäisi myös uudella pitäjällä olla sekä kykyä kertoa tarinaa, vaikka ei tässä nyt julkista työhakemusta olla väsäämässä, mies vitsailee lempeällä tyylillään.

Tuo 30 vuotta Arille tulee virallisesti täyteen ensi vuoden keväällä ja vaikka uutta "piällysmiestä" jo etsitäänkin, on mies luvannut olla puikoissa kunnes sopiva jatkaja löytyy ja auttaa hänet myös talon tavoille.

– Voisin jäädä eläkkeelle jo lokakuun alussa, mutta voi olla, että se menee enemmänkin vuoden loppuun.

Vaikka Suomen vanhimpiin ja kuuluisimpiin muikkuravintoloihin kuuluva Sampo ei ole Arin oma yritys, on ravintolasta hänelle silti muodostunut oma lapsonen, josta on kantanut huolta ja huolehtinut. Siksi Ari toivoo, että ravintola löytää hyvän jatkajan.

– Kyllähän se kiinnostaa, millainen hoitaja tälle minun lapsukaiselle löytyy. Olen aina nauttinut siitä, että vaikka ravintola on ison yrityksen omistama, niin silti olen saanut ja on pitänytkin omapäisesti ja vapaasti näiden seinien sisällä huseerata. Kyllä tähän luopumisen tuskaa liittyy.

Silloin kun aloitin, niin olin 75 kiloinen kaisla.

Työssään Ari on aina nauttinut siitä, että hän on saanut olla niin tiskin takana, tarjoilijana kuin keittiössäkin, ja sivussa jopa ihan päällikkönäkin. Sampoon Kuopioon Arin johdatteli aikoinaan rakkaus. Restelin Martina-ketjussa Kajaanissa tuolloin työskennelleelle Arille tarjottiin mahdollisuutta valita uutta työpistettä 11 eri paikkakunnalta. Mies katsoi, että Kajaanista kulkee suora junayhteys tyttöystävän luo ja hän sanoi haluavansa Kuopioon.

– Esimies kysyi, mikä sinne Kuopioon vetää. Totesin, että koitappa arvata. Aluksi minun piti mennä Leopardiin Petoselle. Sitten esimies ilmoittikin, että hetki sitten aukesi uusi paikka (Sampo) ja hän haluaisi minut sinne. Halusin miettiä, mutta käytiin kuitenkin Birgitan kanssa samana iltana katsomassa ravintolaa. Hän sanoi: "Kuule Ari, tämä se on siun ravintola." Ja niin se päätös syntyi, ja tyttöystävästä tuli vaimo joka hänkin on edelleen vierellä, mies hymyilee.

Vuosien saatossa Ari on tehnyt töitä kuin täysipäiväinen yrittäjä, ja kahlannut ravintolan kanssa läpi myös hyvin vaikeita aikoja. Onnistumisista, asiakkaista ja hyvästä työyhteisöstä sekä huumorista on saanut puhtia myös vaikeisiin hetkiin.

– Kyllä sitä on kokeiltu vaikka mitä vuosien saatossa, että on saatu ihmiset liikkeelle. On pidetty päivätansseja ja tehty esimerkiksi tönkkömuikkuhimmeli Lasse Lehtisen Wroom -ohjelman pikkujoululähetykseen. Olen aina ollut innokas kokeilemaan erilaisia juttuja. On tänne joku joskus aikoinaan tullut ihan mopolla ja suksillakin paukuille.

Korona jää Arin uran suurimmaksi koettelemukseksi. Piällysmies sanoo Sampon selvinneen moneen muuhun yritykseen nähden kohtalaisesti.

 – Ei minulla oikein ole edes sanoja sille, miten hirveästi korona on koetellut. Muihin vaikeuksiin on voinut aina itse jotenkin vaikuttaa esimerkiksi kehittämällä jotain uutta ohjelmaa. Tämän taudin kanssa on ollut aivan voimaton, kun mihinkään ei ole voinut itse vaikuttaa. Jotenkin tästäkin on kuitenkin selvitty.

Muikkuravintolasta jää Arille valtavasti hienoja muistoja. Parasta hänestä on aina ollut ravintolan konstailemattomuus ja asiakkaat. Vierekkäisissä pöydissä saattaa istua valtion päämies ja aivan tavallinen kaduntallaaja, ja jokainen kohdataan samalla kunnioituksella.

– Meillä on vahva kantisporukka, mutta sekaan on aina sopinut uusiakin. Se vähän harmittaa, että ei ole tullut kirjoitettua ylös kaikki hienoja tarinoita, mitä näiden seinien sisällä tapahtunut.

Kun eläkepäivä lopulta koittaa, ei Arista tule täysin toimetonta miestä. Siitä pitää huolen omakotitalo maalla, jossa Ari sanoo ryhtyvänsä vaimolleen täysipäiväiseksi talonmieheksi.

– Omakotitalossa maalla asuminen on minun harrastus ja vaimo tekee taidetta ja koruja, joten varmasti siinäkin olen mukana. Ehkäpä ryhdyn Airakselan kylän ilkeimmäksi mieheksi ja perustan kylän miehille keskikaljabaarin tontin nurkalle, mies virnistää.

Ja uskoopa mies olevansa Sampossa tuttu näky asiakkaanakin tarinaa iskemässä.

– Ei ne vuodet niin helpolla unohdu, joten enköhän minä käy henkilökuntaa välillä "kiusaamassa" ja varmasti muutenkin tulee seurattua, miten ravintolalla lähtee menemään.