Koiraa lautasella

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Kolumni

Vietämme parhaillaan valtakunnallista eläinten viikkoa ja maanantaina vietettiin eläintenpäivää. Viikolla Suomen eläinsuojelu nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun vaihtuvan ajankohtaisen eläinsuojeluteeman. Tänä vuonna teemana on oppiva eläin sekä ihmisen ja eläimen yhteiselo.

Juuri eläinviikon alla ympäri Suomea kohistiin Suonenjoella löydetyistä koiran jäännöksistä. Syrjäiseltä metsätien varrelta oli löytynyt nuotio, roskia, sekä koiran pää ja tassut. Poliisin arvion mukaan on hyvin todennäköistä, että koira on käytetty ravinnoksi.

Sosiaalisen median kanavilla käytiin luonnollisesti kuumaa spekulaatiota tapahtuneesta ja ennen kaikkea ihmisen hirveydestä, kun joku on pystynyt tappamaan koiran koiran ja ehkä jopa vielä syömään sen.

Astelen todennäköisesti suoraan surman suuhun, kun sanon, että koiran syömisestä on kuitenkaan kenenkään lihaa syövän turha mennä ”jeesustelemaan” ja kauhistelemaan. Tapaus on inhottava. Suomessa ei syödä koiria ja hyvä niin, mutta millä perusteella voi sanoa, on kamalaa vetää lautaselta puudelia, mutta samaan aikaan voi ostaa paketissa tehotuontantona puhtaasti ruoaksi kasvatettua sikaa?

Ei, en sano, että meidän pitäisi alkaa syömään koiria tai kissoja tai rottia kaduilta, kuten joissakin kulttuureissa. En söisi itsekään. Sanon vain, että jos syön jotain eläintä, ei minulla ole vara sanoa, että tietyn sykkeellisen luontokappaleen henki on arvokkaampi kuin jonkun toisen, ja siksi sitä ei saa käyttää ruoaksi, mutta toista saa.

Ei, en sano, että meidän pitäisi alkaa syömään koiria tai kissoja tai rottia kaduilta.

Se ei ehkä tunnu hyvältä myöntää, mutta vain kasvissyöjä voittaa tässä moraalisaarnassa.

Kirjoittaja on vt. päätoimittaja.

Kommentoi