Jalkapallokaupungin sykkeessä vahvasti mukana – Auttamisenhalu on vetänyt pelipäivinä vapaaehtoistöihin kioskeille – "Nyt odotamme tietenkin miesten mestaruutta"

Tuija Hartikaisella ja Ritva Lappalaisella on jo vuosikymmenien kokemus vapaaehtoistöistä jalkapallopeleissä. Hymy on herkässä kahvikioskilla. Päivi Taskinen-Kekki
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Auttamisenhalu, vastaavat Tuija Hartikainen (77) ja Ritva Lappalainen (79) melkein kuin yhdestä suusta tiedusteluun, mikä innostaa heidät vuodesta ja pelistä toiseen KuPSin kioskille kahvin ja pullan myyjiksi.

– Siskoni, toiminnan nainen, houkutteli minut KuPSin ja myös Kalpan peleihin mukaan tyyliin, sinähän nyt joudat, kun jäin eläkkeelle 17 vuotta sitten, Alavan sairaalassa lasten kuntoutusosastolla fysioterapeuttina työskennellyt Hartikainen muistelee.

– Samaan tyyliin työkaverit innostivat minut lähtemään kolmeksi kuukaudeksi Ecuadoriin henkilökoh- taiseksi avustajajaksi. Ajattelin, että voinhan tuonnekin lähteä.

Paitsi kahvia ja pullaa sekä muita keskuskentän kolmoskioskin herkkuja, Tuija Hartikainen on myynyt peleissä myös makkaraa ja toiminut aikoinaan myös lipunmyynnissä.

– Minä olen tällainen, että kun joku soittaa ja älyää kysyä sinne, missä milloinkin tarvitaan, niin lähden, jos en ole jo sopinut sille päivälle jotakin tekemistä, hän sanoo.

– Päätin, kun jäin eläkkeelle, että yksi meno päivässä riittää.

KuPS kulkee aina mukana sydämessäni.

Vapaaehtoistyö on Tuijalle se juttu, joka innostaa pelipaikoille.

– Kioskilla ei ehdi seurata peliä, ja yleensä muutenkin katson pelien tulokset lehdistä. Vapaaehtoistyö tuo vaihtelua elämään. On jotakin muutakin kuin televison katsomista ja pihanhoitoa, hän toteaa.

– Olen hyväsydäminen ihminen, ja tapanani on vastata ihmisten avunpyyntöihin. Auttaminen lähtee minulla selkäytimestä.

Tuija kertoo, että hänen isänsä toimi KuPSin ju-nioreiden valmentajana 1950–1960-luvuilla.

Viereisellä kakkoskioskilla toimiva, aikaisemmin ykköskioskilla palvellut Ritva Lappalainen kertoo olleensa KuPSin peleissä vapaaehtoistöissä yli 40 vuoden ajan.

– Lopetin laskemisen siinä vaiheessa, kun tuli 40 vuotta täyteen, hän hymyilee.

– Olin käynyt katsomassa mieheni kanssa KuPSin pelejä iät ja ajat. KuPSin naisten vetäjä, serkkuni Salme Ruippo bongasi minut Väinölänniemelle kahvin myyjäksi naisten KuPSin nelosen peleihin vuonna 1981, Keskolla Päivärannassa toimistotöissä työuran tehnyt Lappalainen kertoo.

Ennen peliä naiset ovat koonneet tuotteita, järjestelleet myyntitiskin ja keittäneet kahvia valmiiksi.

– Ennen vanhaan piti hakea tukusta tavarat ja leivoin pullatkin noin kymmenen vuoden ajan, Ritva mainitsee.

– Kahvi ja pulla sekä grillimakkara ovat aina olleet hittituotteita Kuopiossa.

Vapaaehtoistöitä tehdessä on saanut uusia ystäviä ja tuttuja.

– Tutulle kioskille tulee ostoksille henkilöitä, jotka ovat käyneet peleissä jo 30 vuoden ajan. Joskus olemme todenneet, että tässä me vaan vanhenemme yhtä matkaa, Ritva Lappalainen sanoo.

Ritva on ollut vuosien saatossa keräämässä toimintaan varoja myös vapputorilla muurinpohjalettujen paistajana, kirpputoreilla ja myyjäsissä. Myös hänen lapsensa ovat olleet vapaaehtoistöissä irtokarkkien pussittajina ennen kuin lähtivät opiskelemaan.

– Kupsilaisuus merkitsee minulle hyvin paljon ja KuPS kulkee mukana sydämessäni. Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana jalkapallokaupungin sykkeessä, Ritva luonnehtii.

– Olemme todella iloisia naisten mestaruudesta ja nyt odotamme tietenkin miesten mestaruutta, Ritva kertoo.

Vieraspeleissä myös vapaaehtoiset pääsevät nauttimaan pelin käänteistä ja kannustamaan omiaan.

– Kun edellinen mestaruus tuli, olin mukana juhlissa Kuopion torilla ja jatkoilla pelaajien kanssa, ja otimme palkintopystistä kuvia.

Kuopion Palloseuran johtokunnassa Ritva vaikutti 1990-luvulla muutaman vuoden ajan.

Kommentoi