Leena Pöyhösestä ja Pekka Ojamaasta tuli hyvät ystävät ja tanssikaverit, kun he kohtasivat toisensa tiistaitansseissa Raittiustalolla. Päivi Taskinen-Kekki

Raittiustalon suosittujen tiistaitanssien kävijät: "Tanssiminen on seurapiirielämää" – "Näissä tansseissa on se hyvä puoli, että täällä ei jaeta rukkasia"

Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Tanssi liikuttaa ja yhdistää samanhenkisiä.

– Täällä Raittiustalolla tapasin Leenan kanssa kolme vuotta sitten. Hän istui tuolla naisten puolella, kun päätin, että lähdenpä hakemaan hänet ensi valssille, Pekka Ojamaa muistelee kohtaamistaan Leena Pöyhösen kanssa.

Askeleet kävivät hyvin yhteen ja he tanssivat yhdessä monet pelit. Juttukin luisti, kun takana oli samanlaista elämänkokemusta.

– Olemme molemmat leskiä ja toimineet edesmenneiden puolisoidemme omaishoitajina, Leena taustoittaa.

Pekan tansseihin kannusti hänen edesmenneen puolisonsa sisko, Leenan tanssimaan houkutteli ystävä sanoen, että "kotiin et kyllä jää".

– Totesin, että enhän minä voi lähteä, kun en ole tanssinut pitkään aikaan. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin rohkaistuin lähtemään.

Onhan se monelle varmasti myös mukavaa vähän laittautua.

Pekka harrasti tanhuja nuorena.

– Se on vähän kuin polkupyörällä ajaminen, jotta kun kerran oppii, niin aina taitaa. Jenkkaa menen vieläkin, mutta polkka ja masurkka ovat jääneet.

Tansseissa soi aina elävä musiikki, mikä on vetonaula. Päivi Taskinen-Kekki

Eikä aikaakaan, kun kuopiolaisesta Pekka Ojamaasta ja siilinjärveläisestä Leena Pöyhösestä tuli hyvät ystävät ja tanssikaverit.

– Leena saapuu tanssipäivinä Siilinjärveltä minun luokseni ja lähdemme siitä yhtä matkaa tansseihin, Pekka kertoo.

Kesällä kiersin 12 päivää ja 12 lavaa ja ajoin asuntoautolla 2 200 kilometriä.

– Kun Pekalle osuu vapaaehtoisvuoro narikassa joka kolmas viikko, niin silloin en viitsi lähteä. Periaatteessa tanssimme aina kahdestaan, Leena sanoo.

Tanssi on molempien mielestä mainiota liikuntaa.

– Kerran Pekka mittasi kellon mittarilla askeleita ja yli 10 000 niitä tuli neljä tuntia kestävien tanssien aikana, Leena kertoo.

– Tanssiminen antaa niin paljon. Se on hyvää liikuntaa ja toimintaa aivoille. Lisäksi se ylläpitää tasapainoa, Pekka luettelee.

Hän on iloinen myös siitä, että tansseissa on kertynyt paljon uusia tuttavuuksia.

Humppa on semmoinen jumppatanssi.

– Torillakin monen tanssitutun käsi heilahtaa tervehdyksen ja hyvän päivän toivotuksen merkiksi.

Humppa on tanssikavereiden suosikkitanssi.

– Se on semmoinen vauhdikas tanssi. Valssikin on mukavaa. Kun on hyvä tanssittaja, on kiva lähteä tansseihin, Leena Pöyhönen iloitsee.

Tanssikursseja he eivät ole käyneet, vaan opetelleet tanssit ihan käytännössä.

– Tiistaitanssien lisäksi olemme käyneet joitakin kertoja lavoilla, kuten Ilveskasinolla ja joskus myös Rauhalahdessa ja IsoValkeisella varsinkin pikkujoulujen aikaan.

Tanssi antaa myös energiaa ja voimia sekä sisältöä arkeen.

– Onhan se monelle varmasti myös mukavaa vähän laittautua vaikka kauniisiin leninkeihin ja lähteä jonnekin keskellä viikkoa. Tiistai on meille tanssijoille se vähän erilaisempi, mukava päivä viikossa.

Tanssin maailma houkutti Kari Kuokkasta jo vuosia sitten, kun hän lähti lavoille varovasti katselemaan meininkiä.

– Varmaan vuoden verran kiertelin tanssilavojen seinustoja ja tulin siihen tulokseen, että jotain pitää tehdä. Aukaisin läppärin ja sieltä vähän katsoin, että millä tavalla tanssitaan, hän muistelee.

– Läppäriltäni aikani tansseja tuijottaessani totesin, että eihän tästä tällä tavalla mitään tule, että tämähän on ihan yhtä tyhjän kanssa. Päätin, että on parempi vaan mennä ja polkaista tahdin kohdalla. Aloin pikkuhiljaa kehittyä taidoissani paremmaksi.

Kari on käynyt ahkerasti tanssipaikoissa.

– Toissa viikolla kävin yhteensä neljät tanssit, Kajaanissa, Alapitkällä, Raittiustalolla ja Naapurivaaralla Sotkamossa, hän luettelee.

– Kesällä kiersin 12 päivää ja 12 lavaa ja ajoin asuntoautolla 2 200 kilometriä. Eipä siinä juuri muuta ehtinyt tehdä, kun ajaa autoa ja tanssia, hän naurahtaa.

– Kari on siitä ihana, että hän tanssittaa meidät kaikki mummot, Kirsti Lyytinen kehuu Kari Kuokkasta, joka käy Valtimolta Kuopiossa tiistaitansseissa. Päivi Taskinen-Kekki

Miehen kotipaikkakunnalta Valtimolta on Kuopion Raittiustalolle tansseihin matkaa 145 kilometriä. Ajoaika on vajaat kaksi tuntia.

– Tanssi on ihan mukava harrastus. Yksin kun elelen, niin täällä on kiva tavata ihmisiä, Kari Kuokkanen sanoo.

– Täällä on kivoja ihmisiä, jotka tervehtivät ystävällisesti. Kenenkään nimiä en tiedä, mutta kasvot tunnistan. Juttelen kaikkien kanssa niitä näitä. Naiset tykkää, kun heitä tanssitetaan. Naisilla on pulaa tanssittajista. Jos on sata naista, niin miehiä on 75, Kari arvioi.

Tansseista foksi on Karin suosikki.

– Se on aika tavalla monipuolinen. Laululoissa on paremmin sävelkulkua kuin esimerkiksi humpassa, jossa sitä ei ole. Humppa on semmoinen jumppatanssi. Tango- ja foksikappaleissa on sellainen sävelkulku, johon voi eläytyä, hän kuvailee.

Kari pitää tanssia urheilullisena harrastuksena, joka ylläpitää ja kohottaa yleiskuntoa, kun välillä tanssitaan nopeaa ja välillä taas hidasta kappaletta.

Mutta miksi juuri tiistaitanssit?

– Tanssiminen on seurapiirielämää. Ystävällisiä tervehdyksiä, puheita ja katseita, Kari Kuokkanen summaa.

– Kari on siitä ihana, että hän tanssittaa meidät kaikki mummot, Kirsti Lyytinen kiittelee.

– Näissä tansseissa on se hyvä puoli, että täällä ei jaeta rukkasia, eikä sillä tavalla valikoida, myös tanssien talkoolaisena toimiva Kirsti sanoo.

Plussaa tiistaitanssit saavat tanssijoilta siitä, että ne järjestetään päivällä ja siitä, ettei tansseissa ole tarjolla alkoholia.

Entä onko tansseissa syntynyt pariskuntia?

– Tiistaitansseista en niinkään tiedä, mutta yleisesti laajemmin, että muutamia on lyöttäytynyt yhteen, mutta enhän minä tiedä minkälaisissa kinttusiteissä he sitten ovat toisiinsa nähden, mutta selkeästi kuitenkin kaksin, Kari arvioi.

Tiistaitansseissa pyörähtelee viikoittain yli sata tanssijaa

Kuopion Varhaiseläkkeensaajat KVES ry on järjestänyt kaikille avoimia tiistaitansseja vuoden 1993 lopulta lähtien.

– Alkuperäinen tanssipaikkamme oli Raittiustalo, josta muutimme ensin Työnkulmalle ja sitten PalatsiStudiolle, kunnes jälleen Raittiustalolle neljä, viisi vuotta sitten, yhdistyksen puheenjohtaja Raija Mönkkönen taustoittaa.

Nelituntiset tiistaitanssit alkavat puoliltapäivin, ja toimintaa pyörittää noin 50 vapaaehtoisen joukko.

– Yhdessä vuorossa esimerkiksi lipunmyyjinä, narikassa ja kahviossa työskentelee yhteensä 15 henkilöä. Kahviossa työskentelevät valmistavat kahvileivät kotona, Mönkkönen mainitsee.

– Tansseissa on aina elävää musiikkia. Esiintyjinä on paikallisia bändejä lähiympäristöstä. Yhdistyksellämme on myös oma, tasokas orkesteri Musikantit, joka esiintyy vielä ennen joulua.

Mönkkönen kertoo, että tänä syksynä tansseissa on käynyt reilut sata henkilöä, iältään noin 60–90-vuotiaita. Ennen koronapandemiaa tanssijoita oli jopa parisensataa. Kävijöitä on ollut aina Iisalmesta, Mikkelistä, Varkaudesta ja Pohjois-Karjalasta saakka.

– Moni odotti kovasti tänä syksynä, että pääsee jälleen kokemaan tanssin iloa ja riemua. Koronan ajanjakso on ollut monelle yksinäistäkin aikaa.

Etusivulla nyt

Vuoden kuopiolainen ehdokkaat on valittu - Äänestä suosikkiasi

| Päivitetty