Heidi Vasara aloitti sairauslomalla kitaransoiton, josta hän oli pitkään haaveillut. Soitosta saa nauttia myös perheen koira Selma. Inka Matilainen

Uupumuksen kokenut Heidi oli kuumeessa seitsemän kuukautta: "Hurjinta uupumisessa ja masennuksessa on se, ettei mikään ole omassa hallinnassa"

Inka Matilainen

Inka Matilainen

Jo lapsena Heidi Vasara oli äärimmäisen tarkka ja piti tärkeänä, että oma huone oli aina tiptop. Kotona piti tehdä myös oma osuutensa kotitöistä ja huolehtia, että on siistiä. Heidi oli jo nuoresta pitäen tunnollinen, kiltti, lähimmäisestä huolehtiva, sekä hyvin vaativa itselleen. Työt hän aloitti nuorena, ja siten hän ehti nykyiseen 40 vuoden ikään mennessä hankkia kokemusta aina ravintolasta kaupan kautta kiinteistövälityksestä liikuntaan. Töiden ohessa hän on usein opiskellut, ja opiskelujen ohessa tehnyt töitä. Samalla on hän kasvattanut kahta tytärtä osittain yksin, pitänyt itsestään huolta ja muuttanutkin elämässään 20 kertaa.

Näin sanoitettuna voisi heikompaa hirvittää. Ja niin se hirvittää Heidiä itseäänkin jälkikäteen. Vielä reilu vuosi sitten tuo kaikki oli hänelle kuitenkin ihan normaalia elämää, johon mahtui monenlaista muutakin hyvässä ja pahassa.

– Sitä vain suoritti eteenpäin ja haki omaa juttua. Aina kun luulet tietäväsi sen, ja saavutat jotain, niin huomaat ettei se olekaan.

Uupumisen merkit alkoivat tulla pikkuhiljaa. Heidi päätyi töihin liikunta-alalle vuonna 2016. Työ oli monipuolista ja alussa määräkin järkevä. Erilaisten tapahtumien kautta Heidille alkoi kuitenkin kasaantua myös muiden hommia. Kun tekemästään vielä nauttikin, alkoi työn ja muun elämän raja hämärtyä ihan huomaamatta.

Vuonna 2018 Heidin selkä meni yllättäen täysin jumiin. Samalla alkoivat ruoansulatusvaivat ja niin paha närästys, että jo vedenkin juominen korvensi.

– Söin todella terveellisesti, joten ruoasta ne eivät voineet johtua. Ajattelin, että vaivat liittyivät silloiseen ihmissuhteeseen, jossa oli ongelmia. Lopulta vaivat helpottivat enkä miettinyt niitä sen enempää.

Olen aina ollut myös liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Ne eivät ole huonoja piirteitä, mutta ei niitä pitäisi käyttää oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Saman vuoden lopussa alkoivat kuitenkin uniongelmat. Yöt olivat levottomia. Ihmissuhteissa oli taas sattunut ja tapahtunut, ja Heidi ajatteli tilanteen korjaantuvan, kun asia on käsitelty. Aikaa kuitenkin kului ja levottomasta unesta tuli normaalia. Samaan aikaan tuli myös muutto, remontti kotona ja työmäärä lisääntyi entisestään.

– Työ oli vielä sellainen paikka, missä henkilökohtaiset asiat unohtuivat ja siksi siihen oli helpompi uppoutua entisestään.

Vuosi vaihtui seuraavaan ja tahti vain koveni. Unensaanti alkoi vaikeutua, ja usein Heidi heräsi kello kolmen aikaan ja valvoi vähintään tunnin. Hän oli ärtynyt ja kireä. Mielialat sahasivat laidasta laitaan. Heidi muistaa, marraskuussa 2019 sanoneensa, kuinka hän on ihminen joka tuntee rajansa ja ei uuvuta itseään. Kuukausi siitä hänelle nousi kuume, joka kesti lopulta yhteensä seitsemän kuukautta.

– Kun kuumetta oli kestänyt kaksi viikkoa menin lääkäriin. Minulla ei ollut mitään flunssan oireita, eikä missään tutkimuksissa näkynyt mitään. Otin joululle vähän vapaata ja uuden vuoden aikoihin olin sairauslomalla. Silloin huomasin ensimmäisen kerran, että olen totaalisen poikki.

Lämpö ei ottanut laskeakseen. Heidin suunnitelmissa oli ottaa pari kuukautta sairauslomaa ja palata sitten töihin. Varsinainen sairausloma alkoi maaliskuun puolivälissä 2020, kun Heidi sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Ennen sitä hän toki luonnollisesti hyvänä ja tunnollisena työntekijänä perehdytti itselleen tuuraajan. Jälkikäteen kyseinen teko herättää entisessä suorittajassa surkuhupaisan naurun.

– Olen aina ollut myös liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Ne eivät ole huonoja piirteitä, mutta ei niitä pitäisi käyttää oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ja koska uupumus ei ole sairaus, moni saa masennusdiagnoosin. Minun kohdallani se kuitenkin oli ihan oikea ja osasin aavistaa sitä. Pääsin terapiaan ja siellä tajusin, että minulla on ollut jonkinlaista masennusta jo ihan lapsuudesta lähtien. Sen vuoksi aloitin masennuslääkkeet, jotka ovat olleet minulle todella hyvät. Olin kasannut sisälleni kaikki asiat ja pikkuhiljaa ne alkoivat tulla ulos ja selkiytymään.

Itsensä pakottaminen ja suorittaminen piti hylätä

Toipuminen ei alkanut taikaiskusta. Aluksi Heidin oli hyvin vaikea hyväksyä töistä poisjääminen, mutta nyt myös järki oli kehon mukana ja muistutti, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Hän tunsi pitkään syyllisyyttä ja häpeää. Terapiaa kesti puoli vuotta ja pikkuhiljaa Heidi alkoi nähdä itsensä ja elämänsä uudenlaisessa valossa. Piti myös luopua häpeästä ja siitä, mitä muut ajattelevat.

– Hurjinta uupumisessa ja masennuksessa on se, ettei mikään ole omassa hallinnassa. Toipumista ei voi nopeuttaa, se on vain pakko hyväksyä ja antaa itselle aikaa. Minulle korona oli helpotus, koska sain luvan kanssa maata kotona peittoon kääriytyneenä. Asian hyväksymisessä auttoi armo. Kaikki itsensä pakottaminen ja suorittaminen piti hylätä. Jätin jopa treenaamisen ja aloitan salilla käymisen uudelleen vasta tässä kuussa.

Pikkuhiljaa Heidi uskalsi pohtia, mitä elämässä voisi olla, kun tilanne on ohi. Entiseen ei voinut palata ja mielessä oli alkanut kyteä uudelleen ajatus omasta yrityksestä. Hänellä oli suuri halu auttaa ja ilahduttaa muita, etenkin vanhempia ihmisiä.

– Huhtikuussa 2021 kävin itselleni syntymäpäivälahjaksi irtisanomassa itseni vanhasta työpaikasta ja kesästä lähtien minulla on ollut omalla nimelläni toimiva hoiva- ja huoltopalveluja tarjoava yritys. Yrittäjänä saan tehdä omien arvojeni mukaista työtä ja omilla aikatauluillani.

Meni melkein vuoden verran ennen kuin Heidin uni alkoi palautua normaaliksi. Nykyisin hän pitääkin unta voinnin mittarina. Unen laadusta tietää, onko arki ollut liian stressaavaa. Hän kuuntelee tarkasti kehonsa ja mielensä tarpeita ja muistuttaa muitakin, että on sallittua levätä jos kokee tarvitsevansa lepoa.

– Olen oppinut, ettei kaikkea oikeasti ole pakko tehdä heti, eikä kaikkeen tarvitse reagoida välittömästi. Sitä on vaikea tajuta, kun juoksee oravanpyörässä. Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus pysähtyä ja kuunnella omaa sisintään.

Etusivulla nyt

Vuoden kuopiolainen ehdokkaat on valittu - Äänestä suosikkiasi

| Päivitetty