Laavulle riittäisi kysyntää Puijon stadionin alueella – Latujen äärellä vuosikymmenet touhunneen Ari-Pekka Pöyhösen mukaan kahvila ja infopiste täydentäisivät kokonaisuuden

Ari-Pekka Pöyhöseltä kysellään aika ajoin, miksi Puijon stadionin alueella ei ole makkaranpaistolaavua. Päivi Taskinen-Kekki
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Yrittäjä, hiihtovalmentaja ja entinen mäkihyppääjä Ari-Pekka Pöyhönen (55) on viettänyt lähes koko ikänsä Puijon maisemissa.

– Nykyään katselen hiihtostadionin aluetta työpaikaltani noin 200 päivää vuodessa, suksi- ja pyörähuoltoja tekevä Pöyhönen taustoittaa.

– Lapsuudenkotini sijaitsi entisellä Puijon koululla, missä äitini työskenteli talonmiehenä. Sieltä muutimme Niuvan koululle, jossa äitini jatkoi samanlaisissa tehtävissä.

Hiihtostadion latuineen tuli Pöyhöselle tutuksi jo poikana. Tuntumaa mäkihyppyyn hän otti myös jo varhaisessa vaiheessa.

– Asemakoulun liikunnanopettajamme piti meille telinevoimistelutunteja, mutta vei myös vanhan hautausmaan rinteen pikkuhyppyreihin hyppäämään hiihtosuksilla rinnettä, hän muistelee.

– Pian siirryin laskemaan vanhan ”pikkupuijon” alamäkeä, ja Puijon vanhasta isosta mäestä hyppäsin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana noin 75 metriä. Puijon Hiihtoseuran jäsen olen ollut 1970-luvun alkumetreiltä lähtien.

Kahvia ja virvoitusjuomia sekä voisilmäpullia.

Puijon alueen kehitys sekä ihmisten kiinnostus Puijoa kohtaan nostaa hymyn Ari-Pekka Pöyhösen huulille.

– Kolmen viime vuoden aikana on tapahtunut kehitysaskelia eteenpäin. Iivon lenkiksi nimetty 2,5 kilometrin reitti on levennettyä latuosuutta ja täyttää kansainväliset säännöt. Täällä voisi järjestää kunnon kisoja, hän toteaa.

– Viime kesänä reitillä oli paljon rullahiihtäjiä ja todella vilkkaita päiviä, kun esimerkiksi Suomen juniorihiihtäjiä saapui kesälomareissullaan Puijolle hiihtämään rullasuksilla.

– Viime syksy oli ennätysvilkasta aikaa Puijon ensilumenladulla. Myin ylivoimaisesti eniten lippuja mitä koskaan 10 toimintavuoteni aikana. Koronan aikakausi johdatti ihmiset takaisin hiihtoladuille. Buumi oli todella kova ja se näyttää jatkuvan.

Ennen koronapandemiaa stadionilla piipahti lukuisia ulkomaisia turistibusseja.

– Turistit kävivät katsomassa Puijon hyppyrimäkiä ja jatkoivat sitten matkaansa. Maailmalla Kuopio tunnetaan nimenomaan Puijon hyppyrimäistä, Pöyhönen tähdentää.

– Ilolla olen seurannut ja kuunnellut suunnitelmia tekonurmikentän rakentamisesta ja aina pesäpallostadionille ulottuvan urheilulaakson muodostumisesta.

Jos Ari-Pekka Pöyhönen saisi päättää, Puijon ala-alueelle stadionin tuntumaan rakennettaisiin laavu.

– Moni Puijon kävijä on kysellyt mahdollisuudesta mennä laavulle paistamaan makkaraa ja ihmetellyt, miksi laavua ei ole, hän mainitsee.

– Jos minulla olisi rahaa, perustaisin alueelle myymäläkahvilan, josta saisi kahvia ja virvoitusjuomia, jotakin suolaista sekä hyviä voisilmäpullia. Puijon portilla sijaitsisi paitsi kahvila, myös laavu ja infopiste, hän visioi.

Pöyhösen mielestä Puijon rinteestä saisi hyvän freestylerinteen pienillä muutoksilla hyppyreitä rakentamalla.

– Antikkalan puoleinen rinne olisi edelleen todella mainio harjoittelupaikka lajia aloitteleville. Lisäksi alamäkipyöräily on nykyään muotilaji.

Aikoinaan nuorten mäkimaajoukkueessa edustanut Pöyhönen haaveilee, että Puijolla vielä joskus järjestettäisiin maailmancupin kisoja.

Itse hän hyppäsi viimeiset kisansa vuonna 1990 Ruotsin Östervikissä muovimäestä.

Pöyhösellä on nykyään yksi henkilökohtainen hiihtovalmennettava, joka kuuluu nuorten maajoukkueen haastajaryhmään. Myös hänen oma tyttärensä hiihtää kilpaa.

– Itse pidin urheilusta 9 vuoden tauon kilpauran jälkeen. Vuonna 1999 löysin kesämökiltä veljen vanhat rullasukset ja monot, ja siitä se kuntourheilijan elämänvaiheeni sitten lähti.

Kommentoi