”Rakkaus sieltä lapsesta tuli tähän hetkeen” – Seniorit heittäytyivät rohkeasti asukastuvan valokuvaprojektiin. Kuvista teetätettiin vuosikalenteri

”Kun katsoin kuvaa itsestäni ja vertasin sitä kuvaan, joka minusta on otettu 11-vuotiaana, näin ihan saman ihmisen. Sama palo ja into tehdä kaikkea on vieläkin. Olen sama kuin lapsena. Se antaa valtavasti voimaa. Ei tarvitse olla muuta kuin on. Ei tarvitse välittää, jos joku arvostelee ja voi sanoa takaisinkin. Se rakkaus sieltä lapsesta, tuli tähän hetkeen.”

Näin kuvailee kokemustaan Särkiniemen asukastuvan senioreille tarkoitettuun omakuvaprojektiin osallistunut Eila Parmonen. Kuvassa on vasemmalla 78-vuotias Eila, ja oikealla kuin heijasteena menneestä 11-vuotias Eila rusetti päässään. Muita kuvia on otettu kotona pojan koiran kanssa sekä Koivuniemen kartanolla tietyssä huoneessa.

Projektiin osallistui myös Anneli Tossavainen (81). Herkissä kuvissa Anneli kulkee Särkiniemen metsissä ja rannoilla. Hän kertoo kuuntelevansa hiljaisuutta, ja kuiskaavansa puille asiat, joita ei uskalla tai voi sanoa muille. Puihin hän voi luottaa. Puut myös kertovat asiansa hänelle - omalla äänellään.

– Käyn lenkillä yksin, mutta en ole yksinäinen. Kun muutin Särkiniemeen käteni ylsivät erään puun ympärille. Enää ne eivät yllä. Puuta halatessa tuntee sen lämmön - elämän virran.

Projekti toteutettiin voimauttavan valokuvan menetelmällä syksyllä ja kuvista tehtiin myös vuosikalenteri, jota asukastuvan väki myy toimintansa tueksi. Torstaina 9.12. alkaen kuvat ovat myös nähtävillä asukastuvan Omin silmin -näyttelyssä. Kuvat otti yhteisötaiteilija ja valokuvaaja Eeva-Maija Pietilä.

Käyn lenkillä yksin, mutta en ole yksinäinen.

Eeva-Maija tutustui kaikkiin kuvattaviin henkilökohtaisesti ennen varsinaista valokuvausta ja kuullut heidän tarinansa. Monesta, kuten Eeva-Maijasta, Annelista ja Eilasta tuli projektin myötä myös läheisiä ystäviä.

– Voimauttavaan valokuvaan liittyy vahva kontakti. Se vaatii avoimuutta ja vastaanottoa molemmin puolin. Vaikka nimi on voimauttava valokuva, en minä voimauta ketään vaan luon työkaluja, joiden avulla kuvattava itse huomaa voimansa. Kävimme kuvattavien elämäntarinoita läpi ja elin heidän matkaa kunkin kanssa. Kaikki lähtee siitä, mikä on kuvattavalle tärkeää. Lopulta kävimme myös yhdessä kuvat läpi, Eeva-Maija avaa.

Anneli kertoo, ettei hän ole koskaan nauttinut kuvassa olemisesta, mutta Eeva-Maijan kanssa tilanne oli toinen.

– Oli todella hauskaa, ja luonnollista. Oli hieno kokemus, että sain avautua hänelle ja tuli tunne, että häneen voi luottaa. Ja ystävyys on jotain sellaista, mitä rahalla ei voi ostaa, Anneli kuvailee.

Samoilla linjoilla on Eila, joka muistelee kuvauspäivää lämmöllä.

Voimauttavaan valokuvaan liittyy vahva kontakti.

– Hämmästyin siitä, miten hyviä kuvista tuli. Olen tosi tyytyväinen ja on rauhallinen olo. Olen sinut itseni kanssa. Elämä on tässä ja nyt, ja niin kauan pidetään hauskaa kun pystytään. Kyllä tästä voimaa tuli niin, että rusahti.

Eeva-Maija kertoo kokemuksesta, jossa yhden kuvattavan oli vaikea katsoa omaa kuvaansa. Hän ei tunnistanut niistä itseään, koska silmistä näkyi niin vahva suru.

– Lopulta se kääntyi kuitenkin niin, että hän oivalsi herkkyyden olevan hänen suurin voimavaransa. Tämä on hyvä esimerkki, miten valokuva kertoo meille jokaiselle hyvin erilaisia asioita. Tällainen projekti antaa valtavasti kuvattavalle mutta myös kuvaajalle. Elämä muuttuu kun sitä saa toisen kanssa kulkea.

Jokainen kuvattavista sai useamman kuvan itsestään muistoksi, ja valitsi yhden voimakuvan. Kuvattavista myös suurin osa halusi kuvien otettavan juuri Särkiniemessä.

– Moni halusi tuoda esille rakkauden omaa aluetta kohtaan sekä sen kauneuden, Eeva-Maija summaa.

Kuvattavana oleva määrittelee, miten häntä saa katsoa

Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä palkittu sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot: itsemäärittelyn oikeus, valta-asetelmien purkaminen ja vastavuoroisuus, määrittelevät ne eettiset raamit, joiden sisällä valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen perheessä, vertaisryhmässä, työyhteisössä tai ammattilaisen ja asiakkaan välillä. Kuvattavana oleva ihminen eli päähenkilö määrittelee sen miten häntä saa katsoa.

Särkiniemen asukastilan projektiin valokuvat ottanut Eeva-Maija Pietilä kertoo, että valokuvien kautta osallistujat kohtasivat oman katseensa. Kuvat kertovat kuka olen ja mikä minulle on arvokasta. Valokuvaukset toteutettiin asiakkaitten kotona, kävelyretkillä sekä osittain myös Koivumäen kartanolla. Työryhmässä ovat olleet Särkiniemen asukastilan asiakkaat, lähiötyöntekijä Tuula Kaikkonen, valokuvaaja Eeva-Maija Pietilä sekä näyttelyn layoutista vastaava Linnea Pietilä.

Omin silmin -näyttely on avoinna Särkiniemen asukastilassa 9.12.-15.12. tiistaista keskiviikkoon kello 9-14 osoitteessa Särkiniementie 4.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut