Itse tehdyt tilkkutyöt antavat eheyttäviä eväitä elämään – Käsitöiden kylkeen alkoi muodostua tekstejä ja seuraavaksi kirja

”Kuopiossa liitin tilkkutöiden yhteyteen pienet tekstit, jotka johdattelivat aiheeseen. Näyttelyssä hyvin moni kävijä tuli kertomaan, että tuo tekstihän on kuin hänen elämästään. Ihmiset tuntuivat samaistuvan asioihin ja ehkä vähän kertoivatkin jotakin omista taustoistaan”, Eeva Mutanen muistelee. Päivi Taskinen-Kekki
Päivi Taskinen-Kekki

Päivi Taskinen-Kekki

Kuopiolainen Eeva Mutanen kertoo olevansa vahvasti visuaalinen ihminen.

– Jos joku kysyy minulta jotakin, voin ottaa kynän ja paperia ja alan mielelläni piirtää, hän kertoo.

Myös kädentaitaja hän on ollut aina ja tehnyt käsitöitä.

– Viime vuosituhannen lopulla innostuin tilkkutöistä ja menin kansalaisopiston tilkkutyökurssille, Eeva taustoittaa.

– Olin aiemmin harrastanut kirjansidontaa, posliininmaalausta, ompelua, virkkausta ja kaikenlaista. Tilkkutyöryhmässä kävin useamman vuoden ajan.

Vuosituhannen vaihteessa iski myös uupumus, kun työ- ja yksityiselämän kuormitus alkoi purkaantua.

Elämässä tärkeää on se, että saa olla sellainen kuin on.

– Sitten mieleeni alkoi tulla kuvia, joita minun piti toteuttaa tilkkutöinä. Sanat ovat olleet minulle aina vähän vaikeita, mutta kuvat ovat minun juttuni, hän taustoittaa.

– Uuden vuosituhannen ensimmäisen kymmenluvun alussa kävin myös erilaisissa keskustelu- ja kasvuryhmissä, joissa yritettiin mennä vähän syvemmälle itseen ja pohtia syitä mielen sopukoihin kertyneisiin möykkyihin.

Kun useita tilkkutöitä valmistui, Eeva Mutanen innostui lähtemään mukaan tilkkutyönäyttelyihin ensin Siilijärven kirjastolle ja myöhemmin Kuopion pääkirjastolle.

– Kuopiossa liitin tilkkutöiden yhteyteen pienet tekstit, jotka johdattelivat aiheeseen. Näyttelyssä hyvin moni kävijä tuli kertomaan, että tuo tekstihän on kuin hänen elämästään. Ihmiset tuntuivat samaistuvan asioihin ja ehkä vähän kertoivatkin jotakin omista taustoistaan, Eeva muistelee.

Eikä aikaakaan, kun Eeva Mutanen ryhtyi Aino Partasen kanssa ja Anja Komulaisen innostamana vetämään Varjoista vapauteen -eheytymis- ja kasvuryhmiä.

– Olemme vetäneet 15–20 ryhmää aina Savonlinnaa ja Varkautta myöten. Kokoontumisissa katsotaan ensin powerpoint-esitys, jonka jälkeen jokainen saa kertoa omaa tarinaansa. Emme keskustele, emmekä neuvo, vaan kuuntelemme, mitä toisella on sanottavanaan ja yritämme myös itse kukin oppia toisten tarinoista, Eeva valottaa.

– Monet meistä kantaa vuosien varrella kertyneitä raskaita reppuja mukanaan. Esimerkiksi lapsuudesta on voinut jäädä traumoja ja taakkoja kannettavaksi.

Tilkkutöistä ja kuviin liittyvistä teksteistä muodostui ainekset tänä syksynä ilmestyneeseen Eeva Mutasen kirjaan Varjoista vapauteen Kasvumatka syvempään itsetuntemukseen, joka on Kustannusosakeyhtiö Hain ja Eeva Mutasen yhteisprojekti.

– Oma kasvumatkani on auttanut minua ymmärtämään omia tunteitani ja hyväksymään itseni sellaisen kuin olen, ja se on mielestäni ihmisen elämässä hyvinvoinnin kannalta hyvin oleellinen asia. Uskallan olla tällainen vajavainen oma itseni, Eeva Mutanen toteaa.

– Olen esimerkiksi ollut kateellinen sosiaalisille ihmisille, mutta olen päässyt tunteestani eroon. Meikäläinen on edelleenkin hiljainen, mutta kasvumatkani varrella olen päässyt vähän vapautumaan ja hyväksymään itseni. Myös lähimmät ihmiset ovat havainneet muutoksen minussa, tämän hyvän oloni. Uupumus ja väsymyskin ovat hellittäneet minusta otettaan.

Mutanen kertoo olevansa iloinen siitä, että ryhmissä käyneet ovat myös saaneet kasvun eheyttäviä eväitä elämäänsä.

– On tuntunut hyvältä lukea ryhmien päätteeksi annettua palautetta, joka on antanut meille voimaa jatkaa vapaaehtoistyötämme ryhmien vetäjinä eteenpäin, hän sanoo.

– Elämässä tärkeää on se, että saa olla sellainen kuin on. Se on hyvin vapauttavaa.

Kommentoi