Puuliiterin ovi painuu kiinni Mia Hakulisen astuessa halkonipun kanssa pihamaalle. Hakulinen ja perheen kuopus Jessica (5) ovat hakemassa puuta saunan lämmittämistä varten. Julkulan sydämessä olevan omakotitalon sauna lämpiää lähes päivittäin.
Talon takapiha ulkorakennuksineen ja metsänreunoineen tuntuu melkein mökiltä. Ensi kesänä on tarkoitus pystyttää pihaan uima-allas Jessicalle.
Mia Hakulinen on omien sanojensa mukaan citykani.
– Töissäkin ovat asiaa nauraneet. Olen keskusta-asuja – kävin asumassa Neulamäessä, sitten oli pakko päästä takaisin keskustaan.
Julkulassa tulee pian seitsemän vuotta täyteen, veri ei vedä enää keskelle kaupunkia.
Hakulisen puoliso Henry asui pariskunnan tavatessa Julkulassa, ja kun yhteenmuutosta päätettiin, tuntui luontevalta lähteä Julkulaan. Henry toimi prosessissa ikään kuin oppaana:
Puijon aluehan on melkein satumaa.
– Henry oli asunut täällä ja tunsi paikat. Hän teki minulle esittelykierroksia kun kävimme koiran kanssa lenkillä: mistä pääsee mihinkin ja mitkä ovat parhaat reitit.
Perhe asui ensi alkuun rivitalossa. Korona-aikana seinät alkoivat kuitenkin Hakulisen mukaan kaatua päälle, ja hieman yli vuosi sitten seurasi muutto omakotitaloon, samalle kadulle parinkymmenen numeron päähän edellisestä asunnosta.
– Kun aloimme etsiä omakotitaloa, ajattelimme että mikä kaupunginosa hyvänsä käy. Tämän löytyminen oli ihan lottovoitto, Hakulinen iloitsee.
Asunnonvaihdon yhteydessä erityisen tärkeää oli Jessican tuleva koulumatka. Vanhempi lapsi Tomas (16) kävi Länsi-Puijon koulua, ja Hakulinen on iloinen että Jessican reitti kouluun on sama.
– Vaikka Puijonsarventie on vilkasliikenteinen, niin reitillä on vain yksi tienylitys. Matka on siis hyvin turvallinen.
Kun Hakulinen ensi kertaa muutti keskustasta Julkulaan, yksi asia, johon hän kiinnitti heti huomiota, oli alueen liikennekulttuuri.
– Autoilijat ovat tosi kohteliaita! Tietä annetaan kaikille. Sitä muistan hämmästelleeni seitsemän vuotta sitten.
Julkulan ehdoton helmi on Hakulisen mielestä luonto, erityisesti kivenheiton päässä oleva Kallavesi. Keskustassa hänen asuntonsa oli aivan sataman kupeessa, joten järvi-ilma oli tuttua ja rakasta jo ennen Julkulaa.
– Veden läheisyys on tosi ihana, tästä on käytännössä muutama askel järvelle. Kesällä pääsee uimaan ja talvella pääsee jäälle nopeasti. Ei tarvitse erikseen lähteä vaan voi vaan ottaa pyyhkeen mukaan ja mennä.
Perhe on harkinnut myös oman veneen hankkimista, mikä mahdollistaisi järven kokemisen ihan uudella tavalla.
Vaa n luontoa on myös toiseen suuntaan – Puijon metsät kohoavat heti idässä.
– Metsä on aivan naapurissa. En hiihdä, joten talvella ei pururadoilla tule käytyä, mutta erityisesti syksyllä metsän tuoksu siellä kävellessä on ihan mieletön, Hakulinen tunnelmoi.
Koiranomistajille sijainti on siis täydellinen.
– Koira on samalla vähän personal trainer, tulee ulkoiltua kun ei sitä voi jättää lenkittämättäkään. Kävelemme sen kanssa metsässä tosi paljon, Puijon aluehan on melkein satumaa.
Minkäänlaista kaipuuta takaisin keskustaan ei ole, Hakulinen vakuuttaa. Kaikki tarvittava löytyy täältä.
– Päin vastoin tuntuu, että nyt ahdistaisi asua keskustassa. Julkula on vienyt sydämeni. Täällä on kaikki palvelut mitä arjessa tarvitsee. Tästä on lyhyt matka sekä keskustaan että Päivärantaan, missä teemme isommat ostokset. Ja työpaikkani on keskustassa, joten jos siellä tarvitsee hoitaa jotain niin asiakseen ei tarvitse lähteä.
Työpaikalleen Savon Yrittäjien toimistoon Hakulinen kulkee omalla autolla. Hän nauraa, ettei reittiä ole ainakaan vaikea muistaa.
– Sen kun ajaa vaan suoraan ja lopuksi kääntyy Minna Canthin kadulle. Töihin pääsee oikeasti yhdellä käännöksellä. Ja jos tarvitsee lähteä kauemmas, niin moottoritien rampit ovat molempiin suuntiin lyhyen ajon päässä, halusipa Petoselle tai Siilinjärvelle päin.