Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Töissä | "Tämä on palveluammatti siinä missä joku toinenkin" – Lehdenjakajan pesti on yksin tehtävää mutta ei yksinäistä työtä

Lehdenjakajana työskentelevän Kari Kestin työviikko alkaa maanantaina keskiviikkona jaettavien mainosten lajittelusta. Kesti lajittelee mainokset Suora Lähetys Oy:n lajittelupisteellä Savonkadulla: mainosten määrästä riippuen urakkaan menee jokunen tunti.

– Jos mainoksia on paljon, teen maanantaina muutaman tunnin, tiistaina muutaman tunnin ja keskiviikkona sitten haen vielä Viikkosavon jaettavien joukkoon. Lajittelu on tässä ehkä se raskain vaihe, se on monotonista. Mutta musiikki soimaan ja aivot narikkaan, niin mieli lepää, Kesti kertoo.

– Tulen usein aamulla kuudelta ja olen yhdeksän, kymmenen aikaan valmis. Mieluummin teen niin, että herään aamulla aikaisin. Siitä ehtii sitten kotiin aamupalalle ja suihkuun niin, ettei lajittelu katkaise muuta päivärytmiä. Moni käy kyllä hoitamassa omien jaettaviensa lajittelun vasta myöhemmin.

Eläkkeellä oleva Kesti ryhtyi jakajaksi vuoden 2020 lokakuussa. Hän tapasi ystävän, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan, ja ystävä kyseli kiinnostaisiko häntä lähteä jakamaan.

– Olin miettinyt muutenkin, että polvelleni, joka on leikattu 6 kertaa ja joka kipeytyy välillä, pitäisi tehdä jotain. Kuntosalilla käyminen ei riittänyt sen hoitamiseen. Otin sitten pari piiriä ja lähdin jakamaan. Kuukausi aloittamisen jälkeen polven kivut olivat jääneet pois, Kesti kertoo.

Nykyään Kestillä on seitsemän piiriä, kolme Haapaniemellä ja neljä muuta Pohjois-Kuopiossa. Hänellä on kaksi jakopäivää: keskiviikko ja perjantai. Perjantai on kevyempi päivä, silloin jaettavana on yleensä pelkästään Oikotie, joskus vielä pari mainoslehtistä sen päälle. Keskiviikkona päivä alkaa usein kuuden aikoihin aamulla. Kesti hakee Viikkosavon jo lajiteltujen mainosten mukaan ja lähtee jakamaan.

Pelkästään Viikkosavoa menee minun piireissäni noin 1500 talouteen, joten jakamista riittää.

– Pidän jakaessa taukoja, käyn syömässä ja välillä kahvilla. Se on jaksamisen edellytys. Pelkästään Viikkosavoa menee minun piireissäni noin 1500 talouteen, joten jakamista riittää. Kaikki on jaettu yleensä iltakahdeksaan, yhdeksään mennessä, mutta toki se on päiväkohtaista. Esimerkiksi lumentulo hidastaa työtä.

Vaikka jakajan työn voisi mieltää yksinäiseksi, ei se Kestin mukaan sitä ole. Toki suuri osa työskentelystä tapahtuu yksin, mutta yhteishenki on vahva.

– Minulle on tullut hyviä ystäviä jakoporukasta. Soittelemme ja keskustelemme esimerkiksi siitä, miten parin viikon takaiset lumimyräkät hankaloittivat laatikoille menemistä. Ja jakeluesimiehet ovat erittäin kivoja, heille voi soittaa milloin vain.

Työn sosiaalinen puoli ei kuitenkaan rajoitu työkavereihin. Kohteissa asukkaat jäävät usein myös juttusille.

– Tervehdin kaikkia rapussa ja pihassa vastaan tulevia. Tämä on palveluammatti siinä missä joku toinenkin. Siellä on ihmisiä, jotka ovat saman ikäisiä kuin minä, tai jopa vähän vanhempia. Heillekin on kiva, kun joku jää juttelemaan. Esimerkiksi liukkaita kelejä olemme nyt päivitelleet, Kesti kertoo.

Kesti kannustaa erityisesti nuoria työn pariin. Hän huomauttaa, että työn saaminen voi olla nykyään vaikeaa, ja jakajana saa runsaasti liikuntaa ja raitista ilmaa.

– Tämä on ammatti, joka ei vaadi hirveästi ajatustyötä, mutta edellyttää tarkkuutta ja tunnollisuutta. Esimerkiksi opiskelija saa tästä oikein hyvin taskurahaa.

Hänen mukaansa jakajille on aina tarvetta, eikä työmääräkään ole hirmuinen jos ottaa piirin tai pari.

– Jos on kaksi piiriä, niin sanoisin että lajitteluun menee kaksi tuntia ja jakamiseen kaksi. Ja työ kyllä joustaa tarvittaessa: jos on menoja, niin etukäteen on mahdollista sopia että joku tuuraa silloin.