Katsomossa | Intiimi ja kipeäaiheinen Nimeni on Susanna – Näytelmän arvioinut Natalia Kekkonen: ”Liikutettavat lavasteet toivat teokseen tarinaa tukevaa fyysisyyttä”

Graafisen alan yrittäjä ja opiskelija Natalia Kekkonen on mietteliäs seisoessaan bussipysäkillä Kuopion kaupunginteatterissa näkemänsä Nimeni on Susanna -näytelmän ensi-illan jälkeen.

– Näyttelijäsuoritukset olivat tosi hyviä ja tarina oli mielenkiintoinen, mutta olisin kaivannut vähän syvempää käsittelyä, muun muassa kuvittajana työskentelevä Kekkonen pohtii.

– Nyt keskityttiin sekä päähenkilö Susannan että hänen ystäviensä näkökulmiin Susannan alzheimerista, mutta olisin ehkä toivonut, että jompaa kumpaa olisi painotettu voimakkaammin. Joko Susannan sisäistä maailmaa ja hänen kokemustaan sairauden etenemisestä, tai sitten ystävien näkökulmaa.

Helmikuussa ensi-iltaan tullut Nimeni on Susanna ( Jeg hedder Bente) kertoo 55-vuotiaasta Susannasta, jolla diagnosoidaan Alzheimerin tauti.

Noin puolitoistatuntisessa näytelmässä neljän naisen keskinäistä ystävyyttä ja ystävien henkilökohtaisia suhteita Susannaan käsitellään takaumien muodossa.

– Parhaiten mieleen jäi Susannan ( Riina Björkbacka) ja Veeran ( Ritva Grönberg) välinen ystävyyssuhde. Heillä oli ehkä syvällisimmät hetket yhdessä – näki, että ystävyys on ollut pitkä, mutta aina ei ole ollut helppoa, Kekkonen arvioi.

Näki, että ystävyys on ollut pitkä, mutta aina ei ole ollut helppoa.

Kekkonen kehuu intiimin neljän näyttelijän teoksen sopivan hyvin pienemmälle Maria-näyttämölle. Myös lavastus teki häneen vaikutuksen.

– Näyttelijäntyö on minulle tärkeimmässä roolissa kun käyn teatterissa, mutta kiinnitän huomiota paljon myös siihen, miten lavasteita käytetään. Tässä ne toimivat tosi hyvin. Yksi seinistä oli liikuteltava, ja näyttelijät siirtelivät sitä itse tarpeen mukaan. Liikuttaminen oli tehty hyvin niin, että se aina heijasti jollain tapaa juuri sitä hetkeä tarinassa, Kekkonen sanoo.

–Esimerkiksi eräässä kohdassa Susanna on vihainen ja heittää ystävät ulos asunnostaan. Siinä hän siirsi seinää työntämällä sitä raivokkaasti, se toi kohtaukseen lisää ulottuvuutta ja omanlaistaan fyysisyyttä.

Vesielementin sisällyttäminen lavastukseen oli Kekkosesta mielenkiintoinen yksityiskohta.

Kulunut vuosi on ollut Kekkoselle teatterin kannalta kiireinen: hän on istunut katsomossa omien sanojensa mukaan yllättävän hyvin koronatilanteeseen nähden.

– Nyt on tullut käytyä enemmän kuin normaalisti. Tavallisesti käyn pari kertaa vuodessa, toki riippuen hieman, mitä on ohjelmistossa.

Nimeni on Susannaa hän suosittelisi erityisesti draaman ystävälle, joka ei säikähdä melko intensiivistäkään kokemusta.

– Pienellä lavalla tuollainen teos on ihan erilainen kuin isommalla, kaikki on paljon lähempänä ja tuntuu voimakkaammin.

teatterille Natalia Kekkonen lähettää palautetta, että toivoisi ohjelmistoon reilusti nykyaikaisia teoksia.

– Olisi kiva nähdä lavalla monipuolisempia hahmoja sekä etnisyydeltään, seksuaalisuudeltaan, että identiteetiltään muutenkin.