Koti & Asuminen | "Tärkeintä on huonekalun tarina" – Outi Arbeliuksen koti on sisustettu talon alkuperäistä rakennuskautta kunnioittaen

Outi Arbelius miettii aika ajoin, kuka hänen perheensä asunnossa on ennen asunut.

– Tämä on 1970-luvulla rakennettu talo. Asunto on yksi rakennuksen suurimmista, ja se on ylimmässä kerroksessa – tällaiset eivät 70-luvulla olleet halpoja. Kuvittelemme välillä, että ehkä tähän on talon valmistuttua muuttanut esimerkiksi lääkäri.

Arbeliuksen, hänen puolisonsa ja heidän kahden lapsensa asunto on sisustettu alkuperäistä rakennuskautta kunnioittaen 70-luvun tyyliin. Hän luonnehtii sisustuksen tyylin olevan ennen kaikkea kokeileva.

– Tässä kodissa olen ehdottomasti ollut sisustajana rohkeimmillani verraten aiempiin koteihimme. Mutta en koe, että olisin kokeillut jotain uutta, vaan ennemminkin löytänyt viimeinkin rohkeutta luottaa omaan visiooni, taitoihin ja näkemykseen, Arbelius kertoo.

Intohimoisen sisustajan lisäksi Arbelius on myös ahkera tuunaaja. Hän hankkii kalusteita käytettynä ja muokkaa niitä tarpeisiin sopiviksi. Uusi maalipinta on hänelle tyypillisin tuunaustapa, mutta suuremmatkaan muokkaukset eivät ole vieraita. Esimerkiksi eräs tulevaisuudessa odottava projekti on hieman huteran avohyllykön käsittely: se saa maalipinnan ja itsetehdyt ovet.

– Lisäksi suunnitelmissa on koostaa torista ostetuista palapeileistä jonkunlainen kokonaisuus sekä ostaa kuopukselle kirpputorilta sänky ja hyödyntää remontista ylimääräiseksi jääneet jalkalistat sängyn tuunaamisessa, Arbelius luettelee.

Millaista reittiä ne ovat Suomeen päätyneet ja ketkä niillä ovat istuneet?

Arbelius hankkii tavaraa mahdollisimman paljon käytettynä osittain vihreistä syistä:

– Tavaraa tuotetaan niin paljon yli tarpeen. Siinä on kysynnän ja tarjonnan laki: jos kysyntää ei ole, tarjontakin laskisi. Mutta aivan ykkössyyni on se, että vanhoissa tavaroissa on aivan oma henkensä. Tykkään miettiä, missä ne ovat käyneet ja ketkä niitä ovat käyttäneet.

Esimerkkinä Arbelius mainitsee puolalaisen huonekalutehdas ZPM Radomskon ruokapöydän tuolit, jotka hän hankki tori.fi-sivustolta etsittyään hyviä tuoleja melkein vuoden verran.

– En tiedä tarkalleen, miltä vuosikymmeneltä nämä ovat, mutta useamman kymmenen vuotta vanhat ne joka tapauksessa ovat. Millaista reittiä ne ovat Suomeen päätyneet ja ketkä niillä ovat istuneet? hän arvuuttelee.

Arbeliukselle erityisen rakkaita yksityiskohtia sisustuksessa ovat hänen ja hänen puolisonsa makuuhuone kokonaisuutena, puolalaiset tuolit, sekä saarniviilutetusta MDF:stä valmistettu rimaseinä.

– Olen tehnyt rimaseinän yhteistyössä muotoilija-puuseppä Ari Pajusen kanssa niin, että minä olen suunnitellut ja hän toteuttanut sen. Se henkii täydellisesti 70-luvun asuntomme henkeä.

Sisustaminen on Arbeliukselle jatkuva prosessi. Tee-se-itse -rintamalla on koko ajan jotain työn alla, minkä lisäksi Arbelius huomauttaa, että ihmisten tarpeet, halut ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat ajan myötä.

– Sisustan paljon fiiliksellä, ja joku hankinnoista tai ratkaisuista voi olla toimiva ja mieluinen kuukauden, toinen vuoden ja kolmas kymmenen vuoden ajan, Arbelius sanoo.

– Koen ahdistavaksi ajatuksen, että koti olisi joskus valmis eikä sitä voisi muuttaa sen jälkeen, hän pohtii.