Hiihtolomakausi on kiihkeimmillään. Nupissa risteilevät monenlaiset suunnitelmat. Värikkäät mainosesitteet kosiskelevat kiehtovilla elämyksillään. Lyhyen loman tovessa ravataan sukulaisissa kasapäin, ja upeita harrastuksia himotaan kaali turvoksissa. Ei ihme, että moni palaa lomalta rättiväsyneenä ja loppuunpalaneena.
Lomastressistä vouhkataan vuodesta toiseen. Suomeksi lomastressillä tarkoitetaan: lomailijan pitäisi sovittaa yhteen monia ristiriitaisia tarpeita. Lanttuhan siinä leviää, jos yrittää parsia kaikki tarpeet: lasten vinkuilut, vaimon oikkuilut, sukulaisten päähänpistot ja kavereiden seireeninkutsut illanistujaisiin.
Näiden lisäksi tietysti pitäisi kokeilla vielä vimpanpäälle viimeisimmät aktiviteetit. Koulutetut ovat kaikkein helpommin höynäytettävä ryhmä uusiin juttuihin. Viisailla takaraivossa kytee ajatus, innovatiivinen ihminen kehittyy elämyksillä ja uusilla kokemuksilla. Näitä hamutaan vaikka sydän märkänisi.
Lomien alussa mediaan ilmestyy kriisipsykologeja varoittamaan liiallisista odotuksista lomien suhteen. Huvittavaa on, jos uusavuttomuuttaan poteva kuolevainen tuntuu kaipaavan opastusta näinkin simppelissä asiassa kuin lomailu.
Eikä siitäkään kannata murehtia, jos lomalla ei pääse suksimaan Lapin puhtoisille hangille. Aina voi lomailija lohduttautua: onhan se tylsää vertailla naapurin mökin kaverille, kuinka monta kilometriä on päivän aikana tullut tahkottua, vetää naamariin ylihintaista sapuskaa tai tuntea huonoa omaatuntoa liiallisesta viinan kanssa läträilystä.
On yksi kestoaihe, josta jankutetaan vuodesta toisen perään. Lomalla aikataulut on syytä heittää romukoppaan. Tämä viesti on mennyt hyvin jakeluun. Lomalaiset kehua retostelevat, etteivät velttoilijat välitä aikatauluista. Tästä kärsivät sukulaiset ja ystävät, jotka odottavat kauhuissaan, milloin lomalaisten karavaani suvaitsee saapua. Lomalaisista itsestään on tullut suuri stressin lähde.
Lomalaisista itsestään on tullut suuri stressin lähde.
Lomalaisten tavat ovat paatuneet. Aikaisemmin moukkamaisuuden huippuna katsottiin tomppelia, joka seurassa kuikuili kännykkää ja kaiken kukkuraksi vielä vastasi siihen. Nyt huomion ryöstää älypuhelimen sähköposti tai Facebook, vaikka ympärillä parveilisi työkavereita, sukulaisia ja ylimpiäystäviä.
Elämä voisi olla rikkaampaa, jos keskityttäisiin oikeisiin ihmisiin. Niihin, jotka ovat ihan oikeasti hajuetäisyydellä. Senkin ihmeen olen nähnyt, että perheen piltti hiljennetään tabletissa pyörivällä filmillä. Opi siinä sitten tunneälyä.
Tunnetusti lomailu on yliarvostettua. Jos lomalla unet ovat solmussa, tissuttelu on jatkunut viikkokaupalla, loman myönteiset vaikutukset häviävät muutamassa viikossa. Tai toisinpäin, jos arki on yhtä umpihangessa tarpomista ja elämää on vain lomalla, onko siinä mitään tolkkua?
Kirjoittaja on tiedotusenkeli.