Töissä | Kaupunginorkesterin konserttimestari Lila Watanabe on silta kapellimestarin ja orkesterin välillä – "Yritän antaa palautteen niin ystävällisesti kuin mahdollista"
Konserttimestari Lila Watanabe saapuu työpaikalleen Kuopion musiikkikeskukselle aamuyhdeksän aikoihin.
– Tulen musiikkikeskukselle tuntia ennen harjoitusten alkua. Sen tunnin aikana lämmittelen, mutta teen myös konserttimestarin työhön kuuluvia askareita: aina on henkilöstötilanteita kuten että joku on sairaana, joku tarvitsee nuotit, lavalla on jokin väärin ja niin edelleen. On paljon tehtävää ennen kuin voi alkaa lämmitellä, Watanabe kertoo.
Watanabe aloitti kaupunginorkesterissa lokakuussa 2016 kuultuaan avoimesta paikasta Sayaka Kinoshirolta, orkesterin toiselta konserttimestarilta. Hän oli ennättänyt tehdä uraa Yhdysvalloissa, mihin muutti 18-vuotiaana valmistuttuaan lukiosta kotikaupungissaan Tokiossa.
Viuluun Watanabe tarttui jo nuorena. Hänen äitinsä soitti pianoa ja isänsä oli sellisti orkesterissa.
– He olivat samassa koulussa. Pianonsoitto on yksinäisempää kuin orkesterissa oleminen, ja äiti oli hieman kateellinen siitä. Hän päätti, että kun saa lapsen, lapsesta tulee musiikillisessa mielessä tiimipelaaja.
Watanabe aloitti pianotunnit kolmevuotiaana, mikä on tavallista klassisen musiikin opiskelussa. Nelivuotiaana hän vaihtoi viuluun.
Jos en harjoittele joka päivä, sormenpääni muuttuvat liian pehmeiksi.
Ensimmäisen viulun lisäksi Watanaben työnkuvaan kuuluu paljon vuorovaikutusta sekä muun orkesterin että kapellimestarin kanssa. Esimerkiksi kun konsertissa on vieraileva kapellimestari, yhteistyön päätyttyä Watanabe antaa tälle palautetta sen mukaan, ovatko orkesterin ja kapellimestarin työskentelytavat kohdanneet.
– Yritän miettiä etukäteen, kuinka antaa palautetta mahdollisimman ystävällisesti. Muotoilen asiat esimerkiksi ”voisiko tämän tehdä näin” tai ”tämä ei oikein toimi.” Haluan, että vierailevalla kapellimestarilla on mukava olla niiden muutaman päivän ajan, kun hän on täällä.
Samaan aikaan Watanabe on vastuussa muusta jousistosta ja siitä kuinka he soittavat.
– Oman soittoni lisäksi minun on kuunneltava heidän soittamistaan ja puututtava, jos joku esimerkiksi toistuvasti soittaa väärän nuotin.
Suuri osa työajasta vierähtää jousitusten suunnitteluun, eli käytännössä siihen, että muusikot soittavat koordinoidusti niin, että jousi liikkuu samaan suuntaan.
– Näyttäisimme muuten päiväkodilta huitoessamme kuka mihinkin. Tämä on ajallisesti suurin yksittäinen työtehtäväni – saatan käyttää useita tunteja päivässä tehdessäni jousitusmerkintöjä nuotteihin, Watanabe kertoo.
Ilman jousitusten suunnittelua ne pitäisi katsoa harjoituksissa, joissa on kuitenkin vain rajallisesti aikaa. Yhteiset harjoitukset järjestetään joka päivä maanantain ja torstain välillä kello 10–14. Harjoitusten aikana pidetään taukoja, joten Watanabe arvioi varsinaista soittoaikaa on hieman reilut kolmisen tuntia.
– Meidän ohjelmamme on puolitoista tuntia, joten päälle kolme tuntia ei ole erityisen pitkä aika harjoitella. En halua, että jousisto pidättelee kaikkia muita siksi, että jotain sellaista, minkä voi tehdä etukäteen, ei ole tehty.
Perjantaina on hieman rennompi kotiharjoituspäivä, jolloin orkesterin jäsenet harjoittelevat seuraavan viikon nuotteja itsenäisesti. Vaikka viikonloppu on teknisesti ottaen vapaata, työ edellyttää päivittäistä harjoittelua.
– Jos en harjoittele joka päivä, sormenpääni muuttuvat liian pehmeiksi, eikä soittaminen onnistu kunnolla, Watanabe kertoo.
Työkseen soittavan pitää olla vapaallakin hyvin tarkkana.
– Talvisin yritän opetella luistelemaan, mutta minun täytyy olla hyvin varovainen. Pienikin kaatuminen voi johtaa siihen, että loukkaan käteni enkä voi tehdä työtäni. Siksi en luultavasti ole oppinutkaan. Olen opetellut viisi vuotta, mutta olen niin varovainen ettei siitä tule mitään. Mutta se on hauskaa, Watanabe pohtii.
Myös pilkkiminen on kolahtanut. Watanaben omien sanojen mukaan pilkillä käyminen talvisin on yksi hänen suosikkiajanvietteistään.
– En välitä siitä, nappaanko mitään. Tarvitsen kipeästi hiljaisuutta palautuakseni viikosta, ja pilkillä on hyvin hiljaista.