Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Tiesin heti, että Suomi on minulle kotimaa” – Kristína Kostolníková kävi opiskelijavaihdossa Kuopiossa, rakastui Suomeen ja palasi

Slovakiasta kotoisin olevan Kristína Kostolníkován päätös lähteä elokuussa 2019 vaihto-oppilaaksi Suomeen oli hänen elämänsä paras.

– Tutustuin sen aikana niin moneen kansainväliseen kulttuuriin, tapasin muita vaihtareita, pääsin Lappiin, Kostolníková luettelee.

Hän oli vaihdossa Kuopiossa ja kävi vaihtarivuoden aikana Lyseon lukiota. Jo pitkään ennen vuotta 2019 Kostolníková tiesi, että haluaa vaihtoon Pohjoismaihin. Hän oli aikeissa mennä Norjaan, mutta kaipasi haastetta – norjan kieli oli liian lähellä ruotsia ja tanskaa, suomen kieli oli niihin verrattuna uniikki ja haastava. Myös suomalaisen koulutuksen taso kiinnosti häntä.

Kun hän palasi Slovakiaan maaliskuussa 2020, Suomi ja Kuopio jäivät sydämeen. Hän rakastui vaihtarivuoden aikana suomalaismieheen ja päätti tulla takaisin Suomeen, kun saisi mahdollisuuden.

– Halusin tulla takaisin nykyään jo ex-poikaystäväni luo, se oli yksi tärkeimmistä syistäni palata. Ja kun olin vaihtovuoden aikana täällä, tiesin heti, että Suomi on minulle enemmän kotimaa kuin Slovakia on koskaan ollut.

Kostolníková palasi maahan kesäkuussa 2021, ilman opiskelu- tai työpaikkaa.

– Se oli haastavaa aikaa. Minulla ei ollut aiempaa työkokemusta Suomesta ja olin maahanmuuttaja, joten työn löytäminen oli vähän haastavaa. Mutta kun pääsin töihin, asiat helpottuivat heti. Minut toivotettiin tervetulleeksi todella lämpimästi.

Samaan aikaan kun vaihtoi maata, piti siirtyä myös lukiolaiselämästä aikuiselämään.

– Siinä oli kaikenlaista – piti hankkia oma asunto, pankkikortti, ja kaikki muu mitä maahan muuttamiseen liittyy.

Hän sai kesäksi työn Cafe Satamasta, sitten kokoaikatyön Teboililta. Hän oli oppinut suomea vaihto-oppilasvuonnaan ja opiskellut itsenäisesti palattuaan Slovakiaan.

– Luulin, että osaan hyvin suomea, mutta Teboililla aloittaessa mukaan tulikin kaikki autoihin liittyvä sanasto, mikä oli aivan oma maailmansa. Ja savon murteen kanssa oli alussa vähän vaikeuksia, mutta kun joka päivä kuuli sitä, sen oppii väkisinkin. Asiakkaat jopa opettivat minulle joitakin murteellisia sanontoja, kuten esimerkiksi ”päevvee.”

Ensi syksyksi Kostolníková yrittää päästä lukemaan oikeustieteitä Turun tai Rovaniemen yliopistoon. Hän on käynyt Turussa kaksi kertaa ja rakastui siihen täysin.

– Mutta se on vähän kaukana. Minun tukiverkostoni on Kuopiossa. Jos on ollut ongelmia, olen voinut mennä isäntäperheeni tai kavereiden luokse, siellä tai Rovaniemellä ei olisi ketään. Se vähän jännittää, Kostolníková pohtii.

Hän on käynyt oikeustieteellisen kursseja avoimessa yliopistossa saadakseen tuntumaa alaan ja nähdäkseen, onko se hänen juttunsa.

– Minua on aina kiinnostanut tietää, millaiset oikeudet minulla on, kuinka voin soveltaa niitä ja kuinka voisin auttaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse pysty lukemaan lakia.

Kostolníkováa kiinnostavat perhe- ja jäämistöoikeus, minkä lisäksi hän pitää ajatuksesta, että työskentelisi jonakin päivänä diplomaattisissa tehtävissä, esimerkiksi Slovakian suurlähetystössä.

Koti-ikävää Kostolníková ei pode, mutta Slovakian säitä on näillä leveyksillä tullut ikävä.

– Minä olen kotoisin Nitrasta, Slovakian lounaisosasta. Siellä talvi on kylmimmillään juuri ja juuri pakkasen puolella.

Hänen perheensä asuu Nitrassa, mutta hänellä ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmia käydä kotona. Suomeen oli vaikea päästä koronan vuoksi, joten nyt kun kaikki asiat ovat hoidossa, Kostolníková tahtoo keskittyä toistaiseksi vain nauttimaan täällä asumisesta.

– Slovakian linnoja minä kyllä kaipaan. Historia on minulle todella tärkeää, ja siellä melkein jokaisessa kaupungissa on linna, jota voi käydä fiilistelemässä. Ja aivan eniten ikävöin pientä, shih tzu -rotuista koiraani.