Kansanedustaja, Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja aluevaltuutettu Tuula Väätäinen (sd.) on innokas käsitöiden harrastaja, jonka kädentaidon näytteitä on voinut ihastella esimerkiksi Facebookista.
Hänen viimeisin innostuksensa kohde on neulominen kaikista käsitöiden lajeista.
– Hurahdin neulomiseen reilu vuosi sitten, kun näin yhden toimittajan sosiaalisen median päivityksessä ihanan näköisen neuleen. Pyysin viestillä ohjetta ajatuksella, että tuotahan voisi kokeilla ja siitä se lähti. Olen tehnyt vuoden aikana 15 villapaitaa, sekä islantilais- että norjalaisneuleita, Tuula taustoittaa.
Viimeksi Tuula oli neulonut kouluaikoina.
– En ollut tykännyt neulomisesta koskaan, koska tunsin, että työ etenee niin hitaasti. Lisäksi opettajani sanoi, että on käsittämätöntä, etten osaa tehdä kahta samanlaista sukkaa, kun toinen oli varrestaan hirveän tiukka ja toinen liian löysä. Sukkien välissä oli siis monta numeroa välissä, hän muistelee.
– Innostukseni lähti vuosi sitten ihan lapasesta. Hämmästyin, kuinka hyvin minun hermoni kestivät katsoa ohjeista ja purkaa neuletta, jos tuli virheitä. Olen yleensä käsitöissä ja myös leipomisessa huono noudattamaan ohjeita.
O pettajani sanoi, että on käsittämätöntä, etten osaa tehdä kahta samanlaista sukkaa .
Arvostus käsitöitä ja itse tekemistä kohtaan kumpuavat jo lapsuudesta.
– Innostus on lähtenyt liikkeelle kotoani. Äitini oli ammatiltaan ompelija, ja hän vaatetti sota-aikana myös naapureita ja sai vaatteista vastineeksi voita ja muita elintarvikkeita, mitä maatilalla oli, hän kertoo.
– Äitini tietenkin myös vaatetti meidät lapset. Olin 19-vuotias, kun sain ensimmäisiä ostettuja vaatteita. Äidin arvoista on periytynyt myös ajatukseni, että oma tekemä on aina se kaikkein arvokkain. Sen takia meillä esimerkiksi äitienpäivälahjat olivat hyvin pitkälti itse tekemiä.
Tuula oli noin 15-vuotias, kun hän ompeli ensimmäisen isomman työnsä.
– Se on vihreäpohjainen, pussihihoilla ja rimpsuhelmalla varustettu mekko, jossa on sydämiä. Mekko on kulkenut muistona mukanani yli 50 vuoden ajan, hän mainitsee.
O stin ensimmäisestä palkasta sinistä kangasta .
– Kun 17-vuotiaana menin töihin kauppaan, niin ostin ensimmäisestä palkasta sinistä kangasta ja tein itselleni ja veljelleni muodinmukaiset, pitkät trumpettilahkeiset housut.
Tuula kertoo joutuneensa vähän avartamaan ajatustaan, että lahjan pitäisi olla aina omatekemä.
– Kaikki eivät välttämättä ajattele samalla tavalla, vaan saattavat toivoa esimerkiksi shekkiä tai lahjakorttia, hän pohtii.
Kuopion Karttulassa asuvan poliitikon koti on täynnä itse tehtyjä käsitöitä.
– Jos mieheltäni kysyisit, hän sanoisi, että vähempikin riittäisi, Tuula Väätäinen hymyilee.
Eihän pilkkiessäkään jouda puheita pitämään, kun kala syö .
– Myös sisarukseni ja muut läheiseni ovat vuosien saatossa vastaanottaneet lukuisia töitäni, esimerkiksi joulun aikaan monenlaisia paperi- sekä lankaenkeleitä.
Tuohitöitä, tiffanytöitä, mosaiikkitöitä, posliininmaalausta, punontatöitä ja koruja. Tuulan tarinointi kestää, kun hän alkaa kertoa innostuksen kohteistaan kädentaitojen maailmassa.
– Tuohitöihin enemmän kuin hurahdin. Silloin meidän tontillamme koluttiin kaikki kaadetut koivut, hän sanoo.
– Tekemiäni lampunvarjostimia löytyy joka puolelta kotoamme.
Tuula kaivaa laukustaan esille korvakorut, jotka on tehty kymmenen pennin kolikoista. Sormukset on väännetty lusikoista.
– Olen jo kymmenen vuoden ajan haaveillut pääsystä hopeakorujen tekemisen kesäkurssille Kankaanpäähän. Vielä en ole ehtinyt.
Neulomista Tuula Väätäinen harrastaa iltaisin televisiota katsellessaan.
– Neulon myös autolla maakuntaan puhujamatkoille tai kokouksiin mennessäni, jos vaikka mieheni tai joku työväenyhdistyksestä lähtee autonkuljettajaksi, hän kertoo.
– Illalla neuloessa aika vierähtää, ja pian huomaan kellon osoittavan jo kahtatoista. Tuumin, että neulonpa vielä pari riviä. Myös Helsingissä minulla on aina jokin neule mukana kaiken varalta, jos liikenisi hetki.
Tuulan mukaan käsityöt vievät ajatukset hetkeksi muualle vähän samaan tapaan kuin pilkillä.
– Eihän pilkkiessäkään jouda puheita pitämään, kun kala syö, hän huomauttaa.
Käsitöiden tekemisessä Tuulaa viehättää oman käden jäljen ja työn tuloksen näkeminen.
– Käsityöt mahdollistavat myös oman vapaan valinnan tekemisen tyyliin, minkä väriset langat otan tai kuviot teen, hän toteaa.
– Varmasti harrastus myös karkottaa kuormittavia ajatuksia mielestä. Kun siirtää ajatukset välillä muualle, asioihin käy jälleen kiinni ikään kuin entistä tuoreemmilla aivoilla, Tuula arvelee.