”Joka kerralla oppii jotain uutta. Esimerkiksi nyt sen, että on olemassa tällainen peli kuin pariisinrauta” – Miesten kokkausryhmässä tartaletit valmistuvat hyvässä seurassa

Vanhan talouskoulun, nykyisen Palvelualan opiston opetuskeittiössä käy hallittu hulina. Neljätoista miestä on asemoinut itsensä työtasojen ja liesien äärelle omine tehtävineen.

– Joka kerralla oppii jotain uutta. Esimerkiksi nyt sen, että on olemassa tällainen peli kuin pariisinrauta, naureskelee Heikki Miettinen poistaessaan siemenkotaa päärynästä.

Miettinen on epävirallisen harrastusporukan, Bon Appetit Clubin jäsen – siis ruuanlaiton ja hyvän ruuan ystävä. Bon Appetit Club kokoontuu kerran kuukaudessa kesäkauden ulkopuolella laittamaan ruokaa yhdessä. Noin neljästäkymmenestä jäsenestä paikalle tulee yleensä parikymmentä.

Klubi juhlii tänä vuonna pyöreitä vuosia: se perustettiin vuonna 1982. Juhlavuosi on näkynyt myös ruokalistassa: kokkauskertojen menut on tänä vuonna valikoitu aikaisempien vuosien klassikoista. Tällä kertaa alkuruoaksi tarjottiin ravynpyrstötartaletteja, pääruoaksi wieninleikettä, ja jälkiruokana aurajuustopäärynöitä.

Mauno Hämäläinen oli mukana perustamassa klubia Kari Paason, Lauri Patomäen, Henrik Vossin, Visa Lappalaisen, Jouko Kääriäisen ja Tapio Ritvasen kanssa. Hämäläinen, Paaso ja Kääriäinen ovat edelleen mukana toiminnassa.

– Tunsin paljon ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita ruuasta ja ruuanlaitosta ja halusivat tehdä hyvää ruokaa porukalla, Hämäläinen kertoo.

Yhdistävä tekijä on kiinnostus ruokaan ja ruuanlaittoon.

Ennen kuin päästään kokkaamaan, käy ravintola Saanassa keittiömestarina toimiva Timo Kuhmonen läpi päivän ruokalistan ja reseptit ja jakaa paikallaolijat kolmeen ryhmään. Yksi ryhmistä käy valmistamaan alkuruokaa, yksi pääruokaa ja yksi jälkiruokaa. Kun ryhmät on jaettu, miehet siirtyvät tottuneesti keittiöön ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Kuhmonen on ollut mukana Bon Appetit Clubissa opastavissa tehtävissä nyt pari vuotta. Sen lisäksi että hän neuvoo ja ohjeistaa ruuanlaiton aikana, hän myös valitsee reseptit ja laatii ostoslistat.

– Ruuat valitaan usein teeman ja sesongin mukaan, esimerkiksi niin että talviaikaan tehdään madetta. Ja toki illan ruokien tulee sopia hyvin yhteen.

Heikki Miettinen ja Tapio Huttunen ovat tällä kertaa osa jälkiruokaryhmää. Tehtävät neljän hengen jälkiruokatiimissä jakautuivat heidän mukaansa melkeinpä itsestään – kukin tarttuu siihen, mitä edessä sattuu olemaan.

– Aina joskus näitä täällä tehtyjä ruokia tulee tehtyä itsekin kotona. Lähinnä silloin, kun käy ystäviä tai vieraita, yksineläjälle nämä eivät oikein arkeen sovi, Huttunen kertoo.

Sekä Miettinen että Huttunen ovat sitä mieltä, että maaliskuun kokoontumisen menu on ollut tähän mennessä paras. Kumpikin on ollut klubissa kolmisen vuotta.

– Silloin tehtiin tomaattista kalakeittoa, coeur de filet de boeufia ja omenapiirakkaa, Miettinen muistelee.

Ruuat valitaan usein teeman ja sesongin mukaan.

Jälkiruokatiimi innostuu muistelemaan myös erästä vanhempaa kokoontumista, jossa syvennyttiin intialaisessa keittiössä käytettyihin mausteisiin.

Bon Appetit Clubin epävirallisena puheenjohtajana toimiva Ari-Pekka Parviainen liittyi mukaan toimintaan vuonna 1986, nelisen vuotta klubin perustamisen jälkeen. Parviainen on mukana myös alkujaan ranskalaisen Chaîne des Rôtisseursin, Paistinkääntäjien Veljeskunnan, toiminnassa.

Klubin etuna hän näkee osallistujien heterogeenisyyden.

– Meillä on hyvin eri ikäisiä ja eri aloilta olevia. Yhdistävä tekijä on kiinnostus ruokaan ja ruuanlaittoon.

Samansuuntaisesti puhuvat muutkin miehet kokkauksen lomasta: tärkeimmät syyt ovat mielenkiinto ja mahdollisuus tehdä samanmielisten seurassa. Nälän lisäksi tapaamisissa saa huutia myös seurantarve.

Kommentti: Ihmistä ei ole tehty kokkaamaan yksin

Ruuanlaitto on taito, josta en itse ole saanut koskaan oikein koppia. Perusruoat valmistuvat kyllä sujuvasti, mutta lainkaan hienompiin tai moniportaisempiin ruokalajeihin minulla ei riitä kärsivällisyys, osaaminen eikä keittiön laskutila.

Yksin asuvana puuttuvat myös lisäkädet ja seura, jotka voisivat tehdä ruuanlaitosta sekä ripeämpää että luultavasti mukavampaa. Vähän kadehtien katselinkin Bon Appetit Clubin vaivattoman ja rennon näköistä tuumasta toimeen ryhtymistä. Ennen kokkaamisen aloitusta neuvoteltiin lyhyesti siitä, kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon eri ruokia tarvitsee tehdä, että kaikki saavat osansa.

Omat viimeisimmät ryhmäruuanlaiton kokemukseni ovat yläasteen kotitaloustunneilta, joten hyvä henki ja aloittamisen helppous olivat vaikuttavaa seurattavaa.

Siinä katsellessani aloinkin miettiä, ehkä ruuanlaitto on tarkoitettukin kollektiiviseksi. Tietenkään aina siihen ei ole mahdollisuutta – elämä tapahtuu ja arki täytyy pitää pyörimässä.

Mutta silloin harvakseltaan kun olen sattunut kokkaamaan vaikka kaverin kanssa, on ruoka poikkeuksetta myös maistunut aina hieman paremmalta.

Etusivulla nyt