Yhä useammat kaupunkilaiset saavat perintönä metsää, ja metsän omistaminen voi olla uusi haltuun otettava asia.
– Perunkirjoituksessa kaikki omaisuus arvioidaan euromääräisesti, ja jos perinnössä on sisällä metsää, on tehtävä metsän arvostaminen. Perunkirjoitus on käytännössä veroilmoitus, asiakirja, jonka avulla määrätään perintövero, kenttäpäällikkö Seppo Niskanen MTK Metsänomistajista taustoittaa.
– Omaisuudesta olisi hyvä saada realistinen käsitys ja tällä tavalla varmistua, että perintöverotus menee oikeudenmukaisesti. Myös mahdollisia tulevia tilakauppoja ja metsäomaisuuden lunastuksia ajatellen olisi hyvä tietää metsän ja kokonaisuuteen mahdollisesti myös kuuluvien rakennusten, peltojen ja vaikka rannan arvo. Tällöin yleensä tarvitaan tila-arvio, joita tekevät paitsi metsänhoitoyhdistykset, myös kiinteistönvälittäjät ja alan yritykset, Niskanen luettelee.
Kun metsäomaisuus on siirtynyt uuden omistajan nimiin, on ensimmäiseksi hyvä hankkia jonkinlainen peruskäsitys metsätilasta.
– Peruskuvasta mielestäni tärkein tiedostettava asia on metsätilan rajojen tunnistaminen eli rajapyykit ja rajalinjat, Seppo Niskanen sanoo.
Yhtä ainutta kaavaa tai tavoitetta ei ole.
– Seuraavaksi on hyvä saada käsitys hakkuumahdollisuuksista, metsänhoitotarpeista ja luontokohteista sekä mahdollisen metsätien rakentamisen tai perusparantamisen tarve. Metsänhoitotöihin perinteisesti kuuluvat taimikonhoitotyöt, nuoren metsän hoitotyöt ja lannoitukset, joista kriittisin on terveyslannoitus.
Suunnittelussa apuna toimii tilakohtainen metsäsuunnitelma, jossa hakkuita laitetaan kiireellisyysjärjestykseen.
– Avainasemassa hakkuiden ja hoitotöiden suunnittelussa ja toteutuksessa on metsänomistajan oma tahto, toive ja tavoitteet. Yhtä ainutta kaavaa tai tavoitetta ei metsänomistamisessa ole, lähes 20 vuotta metsäalalla toiminut Niskanen tähdentää.
– Metsään voi liittyä runsaasti perinteisiin ja erilaisiin arvostuksiin liittyviä tunteita. Jos jotakin kuviota ei halua hakata ja jos kyseessä on jokin arvokas luontokohde, voi miettiä alueen määräaikaista tai pysyvää suojelua. Jos taas hakee taloudellista turvaa, kannattaa miettiä hakkuita ja laittaa ne aikajärjestykseen. Kiireellisimpiä ovat yleensä harvennushakkuut.
Jos metsää omistetaan yhdessä, yhteiset kirjatut pelisäännöt ja tavoitteet edistävät usein asioiden sujumista.
– Sisarusten metsäyhtymien ja sukujen yhteismetsien toiminnassa tärkeää on avoimuus ja tasapuolisuus, ettei vaikkapa käy niin, että yksi tekee kaikki työt, Seppo Niskanen toteaa.
– Kun ulkopuolinen asiantuntija on metsäomaisuuden hoidossa mukana, on pienempi riski ajautua ristiriitoihin. Yhdessä voidaan sopia esimerkiksi siitä, että metsänhoitotyöt hankitaan ostopalveluina, jolloin kenenkään ei tarvitse talkoilla metsässä.
Niskanen muistuttaa, että metsä on erittäin arvokas perintö, sillä puukaupoissa puhutaan monesti tuhansista ja jopa kymmenistä tuhansista euroista.
– Helposti ajatellaan, että pitäisi periä kolminumeroinen luku metsää, jolloin se olisi arvokasta. Pohjois-Savon korkeuksilla 10–20 hehtaarin metsätilalla saa helposti kolmannentoista kuukauden palkan ja jopa enemmänkin. Liian usein pienempiä metsätiloja vähätellään, hän sanoo.
– Apua on hyvin saatavilla alan asiantuntijoilta. Uusille metsänomistajille on esimerkiksi tarjolla erilaisia kursseja. Metsänomistajien rakenne on muuttunut, ja metsän omistusta on siirtynyt paljon maalta kaupunkeihin, Niskanen valottaa tilastoja.
– Myös metsästä luopuminen on hyväksyttävä vaihtoehto, jos metsään ei riitä kiinnostusta. Metsätiloilla on tänä päivänä hyvä kysyntä, hän summaa.