Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Ei hän kauhean tarkasti miettinyt, mistä elanto tulee” – Taiteilija Ferdinand von Wright eli boheemisti, oli ujo ja viihtyi luonnossa

Tänä vuonna tuli 200 vuotta nuorimman von Wrightin taiteilijaveljen, Ferdinandin, syntymästä. Ferdinand von Wright oli kolmesta veljeksestä paikallisin – siinä missä isoveljet Magnus ja Wilhelm muuttivat Helsinkiin ja Ruotsiin, pysyi Ferdinand Kuopiossa. Ferdinand oli luonteeltaan hiukan boheemi.

– Ei hänellä mitenkään erityisen holtittomia elämäntapoja ollut, mutta hän oli vähän pyhä huolettomuus – ei kauhean tarkasti miettinyt, eikä poikamiehen tarvinnutkaan, että mistä elanto tulee, von Wrightin suvun nykyinen päämies, emeritusprofessori Atte von Wright kertoo.

Ferdinand von Wright on Atte von Wrightin isoisän setä. Omia lapsia ei Ferdinandilla koskaan ollut. Isoisosetäänsä Atte ei koskaan tavannut, sillä Ferdinand kuoli vuonna 1906, vajaat 50 vuotta ennen hänen syntymäänsä. Sukulaiset kuitenkin puhuivat taiteilijaveljeksistä paljon. Siinä missä Ferdinand oli boheemi, oli Magnus (1805–1868) säntillinen, ahkera ja työteliästä elämää viettävä ja hyvin ennakoitava ihminen ja Wilhelm (1810–1887) aristokraattinen.

– Veljekset tunteneet sukulaiseni ovat kertoneet, että Ferdinand oli hyvin ystävällinen ja sinänsä lapsirakas, mutta oli hieman ujo omille sukulaisilleenkin, Atte von Wright kertoo.

Ferdinandista on paljon anekdootteja ja yksityiskohtia, jotka paljastavat Suomen taiteen kultakauden avaintekijästä paljon. Ferdinandin opissa ollut taidemaalari Matti Karppanen teki eräälle suvun jäsenistä lintumaalauksen. Kun ostaja tiedusteli hintaa, Karppanen sanoi, että Ferdinand oli opettanut, että taulua ei pidä koskaan myydä halvalla, mutta sen voi aina antaa ilmaiseksi.

– Se ehkä kuvaa vähän Ferdinandin elämänasennetta.

Toinen rahaan liittyvä anekdootti sijoittuu Haminalahden kartanoon, joka oli suvun hallussa 1900-luvun alkuun saakka.

– Minun isoisäni, joka oli silloin Haminalahden kartanon isäntä, oli huolissaan siitä, kuinka saisi työntekijöitä kiireiseen aikaan. Ferdinand tyhjensi lompakkonsa kaikista kolikoista ja heitti ne ikkunasta pihalle. Kun rengit, piiat ja muut palkolliset kerääntyivät noukkimaan niitä, hän murjaisi ukilleni, että kyllä sitä työväkeä saa kun heille vaan maksaa.

Luontoaiheet olivat Ferdinand von Wrightin tuotannon kulmakivi, ja luonnossa liikkuminen ja ulkoilmaelämä oli hänelle tärkeää.

– Kun hän lähti retkille luontoon tai kävi veljensä luona Ruotsissa, hänen tavallinen retkieväänsä oli leivänkannikka ja kourallinen suolaa, Atte kertoo.

Aikalaisten muistikuviin on jäänyt se, että kohtalaisen askeettisen ruokavalion suosimisen lisäksi Ferdinand piti suolasta.

– Hän saattoi syödä sitä kuin toiset makeisia. Voi kuvitella, että kun hänellä arvellaan olleen verenpaineongelmia, ettei tämä ole niitä ainakaan helpottanut.