"Joko kolmannen väikkärin aihe on selvillä?" – Kuopion kaupunginvaltuutettu Pekka Niiranen syventyi työleireihin yli vuosikymmeneksi

Kuopion kaupunginvaltuutettu Pekka Niirasen neljäntoista vuoden urakka on tullut päätökseensä. Toukokuussa ilmestynyt Työleirien saaristo purkaa käsitystä, joka meillä on ollut jatkosodan kotirintamasta.

– Käsitys on ollut se, että kaikki iloisesti puhalsivat yhteen hiileen ja pyyteettömästi tekivät töitä kansakunnan edun eteen. Höpö höpö! Niiranen torppaa.

Vuosien 1942 ja 1944 välillä Suomessa oli käytössä työleirijärjestelmä. Ensimmäiset olivat vapaaehtoisia talkooleirejä, mutta kun se ei riittänyt, perustettiin työleirejä ja lopulta jopa säädettiin laki erikoistyöleireistä. Työleireille passitettiin sekä "vaikeita" naisia, eli naisia jotka eivät viranomaisten mielestä sopeutuneet tekemään töitä muiden ihmisten kanssa, työvelvollisuuslakia rikkoneita että niitä jotka "vieroksuivat töitä ja joilla oli pahennusta herättävät elintavat." Viimeiset kaksi ovat edellytykset erikoistyöleirille passittamiseen.

– Työtä vieroksuva luonne ja pahennusta herättävät elintavat ovat aika tulkinnanvaraisia kriteereitä, Niiranen kommentoi.

Hän huomauttaa, että tyystin mielivaltaista leirille lähettäminen ei kuitenkaan ollut, vaan sitä edelsivät esimerkiksi poliisikuulustelut. Päätöksestä oli myös mahdollista valittaa.

Kuopiossa ei ollut työleirejä, mutta Pohjois-Savon alueella niitä oli kaikkiaan kolme. Lapinlahdella oli maaliskuusta 1943 maaliskuuhun 1944 metsätyöleiri niille naisille, jotka olivat rikkoneet työvelvoitettaan. Tätä leiriä kutsuttiin kurileiriksi tai kurikomppaniaiksi. Maaliskuussa 1944 leiri siirtyi Vanajaan. Paikkakunnalla toimi vuoden 1943 helmikuusta alkaen myös naisten metsätyöleiri, joka vuoden 1944 helmikuussa muuttui erikoistyöleiriksi. Vaihdoksen myötä leirillä olevien tilanne arvioitiin ja osa päästettiin lähtemään, osaa ei.

Olen vähän alkanut jo kerätä materiaalia, pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla.

– Kurileirillä oli nimensä mukaisesti tavallista työleiriä kovempi kuri, mutta ei se mikään vankila ollut. Siellä ei esimerkiksi ollut aseistettuja vartijoita. Lapinlahdella leirin ympärille pantiin kyllä piikkilankaa, mutta se oli siinä estämässä hiiviskelijöiden tuloa eikä niinkään leiriläisten lähtöä. Leiriltä pääsi kyllä käymään muualla ja sai jopa lomaa, Niiranen kertoo.

Kesällä 1944 Vieremälle perustettiin erikoistyöleiri romaninaisille. Leiri oli toiminnassa kesäkuusta elokuuhun, minkä jälkeen se lakkautettiin.

Niiranen päätyi tutkimaan työleirejä posetiivari Veikko "Vexi" Poutiaisen vinkistä. Ylellä toimittajana työskentelevä Niiranen sai Poutiaiselta vinkin tehdä tv-dokumentti Lapinlahden työleiristä, johon Poutiainen oli löytänyt viittauksia kuopiolaisen Emil Lappalaisen omakustannekirjasta.

– Yritin etsiä enemmän evidenssiä ja saada selville, mistä leirissä oli kyse, mutta siitä ei oikein tahtonut saada otetta.

Poutiaiselta saadut paperit pysyivät Niirasen työpöydällä pitkään ja vaivasivat. Vuonna 2008 hän sitten kävi työmatkan yhteydessä Helsingin Kansallisarkistossa katsomassa, josko jotain tulisi vastaan. Siellä ollessa lykästi: aineistoa alkoi löytyä. Paljastui, että taustalla olikin paljon yhtä leiriä suurempi järjestelmä. Yli vuosikymmenen työ alkoi paperien järjestelmällisestä läpi käymisestä.

– Aina Helsingissä käydessäni menin aamukoneella, möyrin aamupäivän Kansallisarkistossa ja iltapäiväksi menin kokoukseen. Se oli aika hidasta. Kun aloin saada materiaalia kaukolainaan, homma nopeutui. Lainasin seitsemän mappia kerrallaan – se oli optimimäärä, koska postimaksu oli suurin piirtein satasen kerrallaan, Niiranen kertoo.

Työleirien saaristo on Niirasen Turun yliopistossa tekemä väitöskirja, jota hän puolustaa väitöstilaisuudessa keskiviikkona 22. kesäkuuta. Hän on väitellyt aikaisemmin teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2000, jolloin hän käsitteli väitöskirjassaan presidentti Urho Kekkosen suhdetta Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Niirasen mukaan Kekkonen on hänen tutkimuksissaan kulkeva punainen lanka. Vaikka aihe ei itsessään olisi Kekkonen, vilahtaa presidentti usein ainakin pienessä roolissa jossain kohtaa tutkimusta.

Seuraava tutkimus tulee olemaan jälleen Kekkos-vetoinen.

– Olen vähän alkanut jo kerätä materiaalia, koska pitäähän sitä ihmisellä harrastuksia olla. Aihe on Urho Kekkonen Etsivässä keskuspoliisissa.

Ainakin toistaiseksi Niiranen tekee tutkimusta kuitenkin vain omaksi ilokseen.

– Kaverit ovat nauraneet, että joko kolmannen väikkärin aihe on selvillä. Mutta eiköhän kaksi väitöskirjaa yksinkertaiselle ihmiselle riitä.

Kuka

Pekka Niiranen

Kuopion kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen.

Julkaissut kolme kirjaa: Kekkonen ja kirkko (2000), Martti Simojoki – Kirkon ääni (2008) ja nyt Työleirien saaristo (2022). Kekkonen ja kirkko sekä Työleirien saaristo ovat väitöskirjoja, ensimmäinen teologiasta ja toinen poliittisesta historiasta.

Kiinnostunut poliittisesta historiasta sekä presidentti Urho Kekkosesta.

Käynnistelee parhaillaan tutkimusta Kekkosen Etsivän keskuspoliisin ajoista.

Edes 14-vuotiseksi venyvä tutkimus ei ehdi kyllästyttää – päin vastoin, tutkimus antoi huikean kurkistuksen aiemmin eläneiden elämään.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut