Luonnon ihastelua aitiopaikalta, Kuopion sydämestä – "Minä olen ollut mökkiläinen lapsesta asti"
3
Tuula Niskanen ja Eila Kopponen ovat innokkaita mökkeilijöitä ja aktiivisesti mukana Majaniemen toiminnassa. Usein mökillä vierähtää koko kesä. Ida Suominen
– Istuin asunnossani ja mietin, että herranen aika, mitä minä täällä teen, Eila Kopponen kertoo.
Kopponen on asunut Riistavedellä omakotitalossa ja tottunut maaseutuun ympärillään. Elämäntilanne kuitenkin vei lopulta keskustaan.
Hän alkoi haeskella siirtolapuutarhapaikkaa, ja sellainen löytyikin Majaniemestä saman tien. Hän soitti mökin omistajalle toisena juhannuspäivänä, kävi katsomassa paikkaa ja kaupat tehtiin jo seuraavana perjantaina.
– Minä olen ollut mökkiläinen lapsesta asti, vesi on aina merkinnyt tosi paljon. Täältäkin kyttäsin mökkiä nimenomaan rannasta, ja lopulta sainkin sen, Niskanen kertoo.
Jotkut mökeistä pihapiireineen ovat kuin satukirjasta.
Niskasella mökki on ollut 12 vuotta, Kopposella seitsemän. Majaniemessä he ovat käytännössä katsoen uusia tulokkaita – monet alueen mökkiläisistä ovat viihtyneet paikalla vuosikymmeniä.
Vierähti kaksi vuotta ilman luumun luumua.
Mökkejä on nykyään 43 ja vaihtuvuus ei ole kovin suurta, vaikka viime aikoina onkin näkynyt aavistuksenomainen piikki.
Kaikki mökkiläiset eivät osallistu yhteiseen tekemiseen ja olemiseen esimerkiksi huonon kunnon vuoksi. Niille, joita yhteisöllinen meno kiinnostaa, Majaniemi on Kopposen ja Niskasen mukaan mainio paikka.
– Täällä on paljon yhteistä tekemistä, on talkoita ja juhlia, Niskanen sanoo.
– Olemme tehneet yhdessä esimerkiksi betonitöitä ja makrameesolmeilua, ja nyt ihan hiljan teimme lasialusista kukkia, Kopponen täydentää.
Mökkiläiset ovat laajalti eri elämänaloilta, joten apua saa lähes asiassa kuin asiassa, liittyipä avuntarve sitten puutarhanhoitoon, rakentamiseen tai vaikka terveyteenkin.
Pihoja koristamassa on myös taidetta.
Majaniemen puutarha täytti tässä kuussa 70 vuotta – se on Kuopion toiseksi vanhin siirtolapuutarha Päivärannan puutarhan jälkeen. Päivärantaan puutarha perustettiin vuonna 1940, lähestulkoon naapurissa olevaan Majaniemeen vuonna 1952. Ensi alkuun suomalaisissa siirtolapuutarhoissa ei saanut kasvattaa kuin viljelykasveja.
Pula-ajan taituttua viljely vapautui, ja nykyään Majaniemessä kulkiessaan voi nähdä niin salaattipenkkejä kuin koreita kukkaistutuksiakin. Lähes jokaisessa pihassa on jokin marjapensas. Osalla mökkiläisistä kasvatuksessa on koko piha.
– Itse kasvatan esimerkiksi perunaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia, Niskanen kertoo.
– Erikoisempana itselläni on ananaskirsikkaa. Naapureilta löytyy esimerkiksi viinirypäleitä ja vesimeloneja, hän täydentää.
Kopponen puolestaan kasvattaa muun muassa palsternakkaa, vadelmaa, omenaa ja kirsikkaa. Hänen pihassaan luumupuun oksat ovat runsaasta sadosta notkollaan.
– Luulin, että luumu ei kanna ollenkaan hedelmää, kun vierähti kaksi vuotta ilman luumun luumua. Nyt niitä on mennyt tutuillekin, kun niitä on niin paljon, enkä hilloja välitä keitellä, Kopponen kertoo.
Yhteiset tilat on koristettu viirein ja kukin.
Sekä Kopposta että Niskasta mökkeilyssä viehättää luonnon läheisyys ja rauha yhdistettynä yhteisöllisyyteen.
Niskanen kertoo viihtyvänsä hyvin ihan vaan lampea katsellen, minkä lisäksi erityisesti sateisina päivinä on mukava uppoutua kirjan pariin vaikkapa lasikuistilla istuessa.
– Minä pelaan pasianssia paljon ja katselen siinä samalla ikkunasta ulos. Linnut vilahtelevat lähipuiden ja pihallani olevien pönttöjen väliä tiheään, ja sitä voi seurata aitiopaikalta. Minua poloista hirmusti huvittaa kaikki tällainen, Kopponen naurahtaa.
3
