Tässä lehdessä syvennymme terveyden ja hyvinvoinnin teemaan. Teemasivuilla esimerkiksi matkailualallakin toiminut purjehtija Tuomo Meretniemi kertoo hieman omasta suhteestaan vesillä liikkumiseen.
Hyvinvointi ja sen ylläpitäminen näyttäytyy monessa muodossa ja jokaiselle hieman eri tavalla, ja kukin toimii toivon mukaan itselleen hyväksi havaitsemansa kaavan kautta. Sekä tutkimukset että lähipiirissä tehdyt kyselyt kuitenkin paljastavat nopeasti, että luonto näyttelee suurta roolia monen hyvinvoinnissa. Luonto ja luonnossa kulkeminen tarjoaa toki fyysistä liikuntaa, mutta lisäksi se esimerkiksi vähentää stressiä, lisää onnellisuutta ja edistääpä mokoma vielä sosiaalista hyvinvointiakin!
Usein luonnossa liikkumisen yhteydessä näkee hypetettävän milloin mitäkin: polkujuoksua, geokätköilyä, ja toki ikiklassikoita, eli marjastusta ja sienestystä. Ja ihan syystä – jokainen näistä on harrastajalleen suuri voimavara. Näistä asioista keskusteltaessa olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi fyysiseen tai henkiseen kuntoon, tai vaikka ihan vaan varallisuuteen ja kulkemismahdollisuuksiin liittyvistä syistä. Pöpelikköä polkuineen on likipitäen kaikkialla, mutta tottahan vaikkapa Julkulassa on keskustaa helpompi pyrähtää ihastelemaan metsäistä maisemaa.
Edistääpä mokoma sosiaalista hyvinvointiakin.
Toisaalta vastavuoroisesti myös luonnon käsite on laajempi kuin helposti ajattelee – vaikka lähipuisto ei kenties lajien kirjoltaan ole aivan sama asia kuin jylhä aarniometsä, on se yhtä lailla paikka piipahtaa keskelle vehreyttä ja hengitellä raitista ilmaa tuokio tai kaksi. Meretniemi huomautti haastattelun aikana jostain, minkä tutkimukset vahvistavat: luonnossa oleminen lisää myös empatiaa. On helppo ymmärtää miksi, kun katselee hetkisen lintujen, oravien ja muiden kanssaeläväisten puuhia. Sama elinympäristöhän tässä jaetaan.
Mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi tapaamisia, kuten työpaikan palavereita voi myös pitää luonnossa. Ja jos luontoon meno ei onnistu, luonnon voi aina tuoda luokseen. Jo vaikkapa viherkasvien hankkiminen, työpöydän siirtäminen ikkunan ääreen tai luontoäänten kuuntelu joko pihalta tai tallenteelta piristää.
Vajaat pari viikkoa sitten vietettiin Suomen luonnon päivää. Tänä vuonna sitä juhlittiin jo kymmenettä kertaa, ja ensi vuonna se saakin peräti vakiintuneen liputuspäivän aseman. Eikä suotta: meillä on viehättävä ja monimuotoinen luonto rannikon saaristoista Kainuun korpiin ja Pohjois-Savon karun kauniiseen järvimaisemaan.
Vaikka luonnon päivä menikin jo, voi luontoa juhlistaa vaikka päivittäin jos siltä tuntuu. Yksinkertaisimmillaan juhlistaminen voi olla esimerkiksi normaalista poikkeavan kävelyreitin kulkeminen hieman metsäisemmän alueen läpi, erilaisten lintujen äänten kuulostelu, tai oravapeli, jossa kilpaillaan siitä, kuka joko näkee ensimäisenä oravan tai enemmän oravia, riippuen siitä kuinka vilkkaalla orava-alueella ollaan.
Usealle lapsuuden lähimetsä on ollut maaginen paikka, jossa on koettu monet seikkalut mielikuvitusleikkien kautta. Tuosta taikuudesta kannattaa yrittää pitää kiinni myös aikuisena.