Kuopion kaupunginteatterin puhenäytelmä Equus teki toisen vuoden farmaseuttiopiskelijaan, teatterissa aktiivisesti käyvään Patrisia Kaislaan suuren vaikutuksen.
– Kokonaisvaltaisesti todella näyttävä tuotanto ja upea esitys.
Milko Lehdon Kuopioon ohjaama Equus on Peter Shafferin vuonna 1973 kirjoittama näytelmä. Se kertoo psykiatri Martin Dysartista (Toni Harjajärvi), joka saa potilaakseen 17-vuotiaan Alan Strangin (Santeri Niskanen), joka on puhkonut silmät viideltä hevoselta.
Tämä ei varmasti ole sellainen rooli, johon on helppo päästä sisään.
Niskasen roolityö vetosi Kaislaan erityisesti.
– Tosi vakuuttava suoritus, Niskanen on selkeästi paneutunut ja pääsee hahmon mielenmaailmaan ja -maisemaan tosi hyvin. Tämä ei varmasti ole sellainen rooli, johon on helppo päästä sisään. Erittäin onnistunut näyttelijävalinta, hän kiittelee.
Myös Jonna Kuittisen lavastus saa Kaislalta kiitosta.
– Tosi pelkistetty, mutta se sopi tähän hyvin – turhaa krumeluuria ei ollut. Kaikkea myös hyödynnettiin ja kaikella oli joku funktio. Usein näkee produktioita, joissa on kivat lavasteet, mutta niitä ei käytetä millään tavalla.
Equusia esitetään kaupunginteatterin 179-paikkaisessa Maria-salissa, eikä näyttelijöitä ainakaan ensi-iltaesityksessä ollut mikitetty. Tähän Kaisla olisi kaivannut muutosta tai terävöitystä.
Esityksessä käytetään jonkin verran musiikkia, minkä ohella lavalla kuullaan esimerkiksi hevosten kavioiden kopsetta. Kaislan mukaan niissä tilanteissa, tai kun näyttelijä puhui poispäin katsomosta, vuorosanojen erottaminen oli paikoin vaikeaa.
– Jos oli selkeä visio että mikitystä ei haluta, niin näyttelijöiden artikulaatiota olisi voinut vahvistaa, hän pohtii.