Suojellun, lähes 200 vuotta vanhan Minna Canthin kotitalon tulevaisuus puhuttaa. Miksi Kanttila pitää kunnostaa? Korjataanko se hinnalla millä hyvänsä? Miten käyttötalous pyörii kunnostuksen jälkeen? Näitä kysymyksiä on heitetty ilmoille viime aikoina.
– Kanttila on kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus, jonka kaupunki on itse suojellut, ja se sijaitsee kaupungin tontilla, Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja, yrittäjä Anja Lappi taustoittaa.
– Kaupungin rooli kulttuuriperinnön vaalimisessa on tärkeä, ja kulttuuriperinnön- ja kohteiden vaaliminen on kirjattu kulttuurilakiin. Rakentamisessa meidän on uuden EU:n ohjelmakauden ja uudistuvan rakennuslain myötä mentävä sitä kohti, että jos ei ole pakko purkaa, niin sitten kohdetta tarkastellaan ajatuksella, mitä siitä voidaan jättää jäljelle. Tämä on paljon hitaampi prosessi kuin normaali grynderitoiminta.
Heinäkuussa julkaistun, Kanttilan korjaamisen puolesta laaditun adressin on netissä allekirjoittanut reilut 2 400 nimeä.
– Tunnetut akateemikot laativat 1980-luvulla kirjelmän, että kulttuurihistoriallinen talo täytyy säilyttää, kun Kanttilan tontille visioitiin lasista poliisitaloa, Anja Lappi mainitsee.
– Jos Väinö Linna tai Paavo Haavikko tviittaisivat nyt, että ”hei porukat, valtio on mahdollisesti tulossa rahoittamaan projektia, joten eiköhän laiteta mökki pystyyn”, niin kukaan tuskin uskaltaisi sanoa, että ihan tyhmää on tuollaista kirjailijataloa kehittää, Lappi toteaa.
– Eurooppalaisella tasolla Kanttila kuuluu aineettomaan kulttuuriperintöön, jota suojellaan Unescon yleissopimuksella, jonka Suomi on hyväksynyt vuonna 2013.
Luotan, että kaupungissa ymmärretään hankkeen merkitys.
Lappi korostaa, että rahaa mietitään projektissa jatkuvasti.
– On käsittämätön harha, etteikö kuluja ja tuloja mietittäisi koko ajan, hän painottaa.
– Kanttilaa ei korjata hinnalla millä hyvänsä, vaan Kanttila korjataan viisaan ja ekologisen rakentamisen periaatteilla pohjoissavolaista hirsi- ja korjausrakentamisen osaamista hyödyntäen. Kanttilan muutos ja korjaustyö toteutetaan asiantuntijatyönä.
Anja Lappi kertoo, että Kanttilan kiinteistöliiketoimintaa pyörittää kiinteistöosakeyhtiö, joka korjaa ja ylläpitää taloa.
– Kanttilan tila- ja ylläpitokustannukset ovat koko kiinteistön noin 1 000 neliön osalta keskimäärin 15–18 euroa per neliö per kuukausi, hän selvittää.
– Tiloissa toimivilta peritään vuokraa, joka kattaa vuosi- ja käyttökustannukset.
Tulevaisuudessa perustettava Minna Canth Akatemia pyörittää sisältötoimintaa.
– Sen tärkein tulonlähde on residenssiohjelmapalvelu. Residenssitoimintaan tulevat vuokranmaksajat ovat residenssiohjelmapalveluiden kumppaneita. Akatemiassa on palvelutuloja, tapahtumamaksuja ja toimintatuloja, hän luettelee.
– Residenssi tarkoittaa yhteistyötä taiteen, tieteen, tutkijayhteisöjen ja yritysten sekä säätiöiden kanssa.
Lappi toteaa, että julkisen tuen maailma on Suomessa rakennettu siten, että valtio tukee eri kaupungeissa taiteen, tieteen ja sivistyksen toimintaa.
– Meidän täytyy Kuopiossa rakentaa malli niin kiinnostavaksi ja hyväksi, että esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus sekä Taiteen edistämiskeskuksen residenssirahoitukset kohdistuvat Kuopioon.
Entä jos kaupunki ei lähtisi hankkeeseen mukaan rahoittajana?
– Luotan, että kaupungissa ymmärretään hankkeen merkitys. Kuopiolaiset päättäjät ovat niin fiksuja ja monialaisia. Kyllä tätä on sen verran leivottu, että kyllä tämä menee maaliin. Ihmiset eri puolilta Suomea ovat vuosikymmenien ajan ajaneet tätä asiaa. Eihän sellaista mahdollisuutta ole, että keskellä parasta kaupunkia loistavassa ympäristössä sijaitseva rakennus menetetään, Anja Lappi summaa.