Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kirjailija Lasse Lehtinen muistelee poikalyseon vuosiaan – ”Nykyopettajilla ei ole auktoriteettia eikä valtuuksia” – Kuopion Lyseo täyttää 150 vuotta

Kirjailija Lasse Lehtinen on varttunut 1960-luvulla Kuopion Lyseossa, joka täyttää 150 vuotta. Lehtinen sanoo lyseon rakennusta Kuopion tyylikkäimmäksi rakennukseksi. Tosin se kätkee sisäänsä epäkäytännöllisiä luokkahuoneistoja. Lyseo oli poikien silmissä maailman napa ja torinseutu heidän reviiriään. Pojat nimittivät savolaista perusjunturaa, Veljmies patsasta ”luokalle jiäneen lyseöjöläesen muistopatsaaksi”.

Poikakoulussa vallitsi keisarillinen arvokkuus. Opettajat julistivat viisaita ajatuksia katederilta, jyhkeissä luokkahuoneissa. Opettaja opetti ja oppilaat oppivat. Tietämyksensä oppilaat osoittivat viittaamalla ja vastasivat asennossa seisten.

Portaikoissa roikkui valtiomiesten ja sodassa kaatuneiden lyseolaisten kuvia. Muotokuvat välittivät kasvatusviestiä isänmaallisuudesta ja kansan alamaisuudesta. Lehtorisäädyllä oli oma sisäänkäynti taloon Kauppakadun puolelta. Oppilasrahvas purkautui takapihalle. Tuon ajan opettajat eivät näyttäneet paheitaan kasvavalle nuorisolle.

– Vasta ylemmillä luokkien oppilaille tihkui tietoa, että opettajilla oli salainen tupakkahuone. Oli itsestään selvää, että opettajat eivät kiroilleet eivätkä viettäneet vapaa-aikaansa ravintoloissa tai seisoskelleet viinakaupan jonoissa, muistelee Lehtinen.

Opettajia ei juuri avoimesti haastettu eikä koulukiusaamista tunnistettu. Pojat tekivät salassa rankkoja koiruuksia, mutta niistä ei saanut jäädä kiinni. Kerran Savo-lehdessä uutisoitiin, että tyttölyseossa oli yli 1 000 oppilasta. Lehtinen paljastaa yhden kolttosen, kun rikos on jo vanhentunut.

– Seuraavavana yönä oli hävinnyt tavaratalo Carlssonin plakaatti. Mainoskyltti oli ilmestynyt tyttölyseon pääoven päälle: ”Yhdessä talossa tuhannet tavarat.” Rehtorit raivosivat aikansa, mutta syylliset eivät koskaan selvinneet

Kirjailijan vakaan käsityksen mukaan pojat ja tytöt pitäisi nykyaikanakin opiskella omissa luokissaan ja kouluissaan.

– Pojat kehittyvät paljon hitaammin kuin tytöt. Poikien pitäisi saada rauhassa toipua murrosiän räkäisestä vaiheesta. Yhteiskoulut sopivat vain tytöille, kuten kauppaneuvos Paukku sanoi aikanaan. Sitä paitsi kaikista ei pidä tehdä maistereita. Johtajan paikkoja ei riitä kaikille.

Tuohon aikaan 4 kansakoulun luokan jälkeen pääsykokeissa parhaat valikoituivat lyseon kaltaiseen oppikouluun. Huonommin pärjänneet passitettiin kansalaiskouluihin. Lehtisen mielestä heikoista kotioloista tulevat kärsivät eniten nykyisen peruskoulun kurin puutteesta.

– Tuohon aikaan ei puhuttu integroinnista tai inkluusiosta, mikä kuuluu aiheuttavan stressiä tämän päivän opettajille ja oppilaille. Lyseossa laiskat saivat oppikoulussa ehdot ja myöhästymisistä rangaistiin. Opettajilla oli valtuuksia toisin kuin nykyaikakana. Toki opettajat saattoivat olla vähän liikaa niskan päällä. Nyt on menty äärimmäisyydestä toiseen.

Jo 1960-luvulla rehtorin tehtäviä vierastivat humanistit, jotka inhosivat hallinnollista paperisotaa. Nykyisin riviopettajatkin on valjastettu hankehumppaan ja epäolennaisen raportointiin.

– Liikunnanopettajana rehtori Veikko ”Känä” Hirvonen heilautti aina yllytyksestä pikkutakissa nojapuilla käsilläseisonnan. Rahat ja tavarat putoilivat taskuista lattialle. Se oli hauskempaa kuin itse voimistelunäytös.

Opettajia ei poikalyseossa sinuteltu ja työrauhaan ylläpitämiseksi ei tarvittu oppilashuoltoa. Koulun henkiselle rehtorille, historian lehtorille Pentti ”Ponna” Lyytiselle riitti pelkkä kuiva rykäisy luokan vaientamiseen. Kuopion entinen kaupunginjohtaja Juhani Koskinenkin opetti Lehtistä ollessaan nuori maisteri.

– Koskinen rauhoitti luokan hälinän yhdellä mulkaisulla. Naisopettajilla ei ollut aina helppoa poikakoulussa. Joidenkin naislehtorien nenille ei kuitenkaan hypitty. Esimerkiksi matematiikan lehtori Aira Ikäheimonen oli nuori ja nätti, mutta myös äkäinen, mikä oli tuohon aikaan opettajille sallittua.

Lisää muisteluja Lehtisen Lyseon vuosilta ja Kuopiosta löytyy hänen kirjoittamastaan teoksesta Luotettavat muistelmat 1.