Veroilla kustannetut johtajien poskettomat edut syövät uskottavuutta leikkauslistoilta. Pohjois-Savon hyvinvointijohtaja Marko Korhosen eroraha on 5 vuoden työssäolon jälkeen 214 200 euroa. Korhonen nauttii 15 300 euron kuukausipalkkaa, josta muutenkin pitäisi jäädä jotain sukan varteen.
Lisäksi henkilöstön palkat harmonisoituvat ylöspäin. Professori emeritus Olli-Pekka Ryynänen on selvittänyt, että hoitajataustaisia ammatteja on Pohjois-Savossa enemmän kuin missään muualla Suomessa. Tämä kertoo, että alueen sote-palvelut ovat pirstaloituneet ja kaivataan tehostamista.
Pohjois-Savon sotella on ensi vuonna 40 miljoonan euron sopeutustarve eikä valtiota ole yhtä helppo lypsää kuten kuntia. Aiemminhan yliopistollinen sairaala (KYS) laittoi vain laskun kunnille. Helppo ennustaa, että pian poliittisesti kyhättyjä hyvinvointialueita yhdistetään isompiin väestöpohjiin.
Vieläkö keskusta hokee eduskuntavaaleissa lupaustaan: ”joka kuntaan soteasema.” Taisi jäädä määrittelemättä, mitä soteasema tarkoittaa käytännössä? Sote-uudistuksen kätilöllä riittää selittämistä. Jo pelkkä lääkärien ja hoitajien työvoimapula pakottaa palveluiden keskittämiseen.
Jo pelkkä lääkärien ja hoitajien työvoimapula pakottaa palveluiden keskittämiseen.
Palkoista puheen olleen. Kuntien vastuut pienentyivät puolella. Onko kukaan puhunut kunnan hallinnon palkkojen alentamisesta? Nyt jos koskaan olisi fiksu hetki yhdistää Kuopion ja Siilinjärven hallinnot. Siilinjärven kunnanjohtaja Vesa Lötjönen jää sopivasti eläkkeelle. Yksi hallinto maksaa paljon vähemmän kuin kaksi hallintoa. Jos sote vaatii leveämpiä harteita, niin vaatisivat muutkin palvelualat.
Hallintoa vähentämällä voisi palkata lisää opettajia ja pienentää ryhmäkokoja. Mitkään faktat tai selvitykset eivät ole hetkauttaneet tähän päivään asti Siilinjärven jääräpäisiä päättäjiä. Kahden kunnan hallinnot yhdistämällä syntyisi Itä-Suomeen yksi oikea kasvukeskus.
Pohjois-Savon hyvinvointialueella taistellaan euroista siltarumpupolitiikan maakunnallisella versiolla. Esimerkiksi Kuopion demarit voi olla linjauksiltaan täysin erilainen puolue sen kuin puoluetoverit maakunnassa. Syntyy Varkauden ja Iisalmen puolueita.
Onkohan kuopiolainen äänestäjä vihdoin oppinut tulevissa eduskuntavaalissa, että on viisasta äänestää oman paikkakunnan ehdokkaita? Kuopion poliittinen edunvalvonta häviää väestömäärältään pienemmälle Joensuulle.
Todennäköisin uusi kuopiolainen kansanedustaja on vasemmiston Laura Meriluoto. Meriluodolla on etu kilpailijoihin verrattuna. Vasemmisto heivattiin kuntavaalien jälkeen vaaliliittojen ulkopuolelle. Meriluodolla ei ole mitään syytä sitoutua Kuopion kaupungin epämiellyttäviin kompromisseihin. Hän voi vaatia surutta lautakunnan esittämää rahoitusta koulupalveluihin.
Esimerkiksi Kuopion vihreiden eduskuntavaalien ykkösnimen Kaisa Kanteleen pitää pysyä kaupunginhallituksen linjoilla tai muuten hän suututtaa liittolaisensa.
Vieläkö muistetaan, että Kuopion suuressa johtamisjärjestelmän uudistuksessa luvattiin vahvistaa lautakuntien valtaa. Nyt vaikuttaa siltä, että kaupunginhallitus määrää talousraamin kuuntelematta lautakuntien tarpeita. Hallituksen puheenjohtajalla Aleksi Eskelisellä ja hänen johtamallaan hallituksella on riski samaistua viranhaltijavalmisteluun.
Kaupunginvaltuutettujen on hyvin työlästä ymmärtää, mitä merkitsevät raamibudjetin eurot. Lopullinen kurjuus jaetaan lautakuntien käyttötaloussuunnitelmissa. Jos kohtuuttomuuksiin ajaudutaan, kaupunki voi paikata pahimpia mokia lisätalousarvioilla.
Muutamilla pienillä sovituilla lisäysesityksillä puolueet yrittävät hämätä äänestäjiään. Investoinneissakin pitää olla tarkkana. Investointien kokonaissummat unohtuvat, kun ne ripotellaan useiden vuosien jaksolle.