Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Toin tänne 400 kiloa kirjoja” – Risto saa iloa siitä, kun esine pääsee roskalavan sijaan uuteen kotiin

Kuopiolainen Risto Lappalainen, 79, muistaa ensimmäisen kameransa kuin olisi käytellyt sitä vasta eilen.

– Se oli niin sanottu matolaatikko. Sain sen 50-luvun alussa veljeltäni, joka armeijasta tullessaan sai itse uuden kameran ja antoi vanhansa minulle. Ensimmäiset ottamani kuvat ovat kun äiti kopistelee Torikadulla petivehkeitä ja kun ukki lähtee Presidentinkadulta vappuajelulle.

Lappalainen on ollut keräilijä. Esimerkiksi asekokoelmassa on useamman sataa esinettä, ja onpa kirjallisuuttakin ennättänyt kertyä. Kotona on kuitenkin alkanut olla merkkejä tilanpuutteesta, joten Lappalainen on jo jonkin aikaa pitänyt Apajassa kirpputoria.

– Toissalauantaina rahtasin tänne nokkakärryillä neljä kertaa yli sata kiloa kirjoja, eli yhteensä noin 400 kiloa. Iltalenkille ei sinä päivänä tarvinnut lähteä.

Kesällä pyöreitä vuosia täyttävä Lappalainen on ehtinyt nähdä, tehdä ja kokea paljon. Osittain siksikin myytävää on kertynyt niin paljon. Osa tavarasta tulee kuitenkin muualta ja hän toimii vain välikätenä.

– Esimerkiksi pienoismallien edellinen, edesmennyt omistaja jätti nämä sisarukselleen. Näistä saadut rahat menevät pienoismalliharrastajille. Jos jotain myy niin siitä pitää osata puhua ja kertoa. Olen itse harrastanut pienoismalleja pitkään, samoin kuin valokuvannutkin.

Tavaran eteenpäin myymisen takana on kaksi oleellista ajatusta. Ensimmäinen niistä kytkeytyy kanssaihmisten auttamiseen.

– Olin pentuna sota-ajan jälkeen mukana, kun rakensimme porukalla omakotitaloja Vehmasmäessä. Joukkovoima ja yhteistyö on tärkeää.

Hänen teesinsä on, että taskut täynnä täältä ei lähde kukaan.

– Isä sanoi aikoinaan, että se on poika semmoinen juttu, että sota opetti, että nämä asiat eivät ole meidän vaan korkeimman käsissä. Eikös Raamatussakin sanota, että antaessaan saa, ja täyteen käteen on vaikea laittaa enempää.

Toinen oleellinen ajatus on tuoda iloa.

– Se, kun tavara löytää hyvän kodin roskalavalle päätymisen sijasta. Kun joku on löytänyt jotain ja kertoo, mihin se on tulossa, olen hyvilläni. Esimerkiksi kun tavara sopii interiööriin tai vaikka tuo mieleen muistoja.

Jokaisella esineellä on oma tarinansa. Lappalainen esittelee pistoolin kahvoja – puisia sekä koristeellisempia metallisia.

– Nämä kuuluvat revolveriin. Normaalisti käytössä on puinen kahva, mutta kahva vaihdetaan metalliseen kun lähdetään isolle kirkolle tekemään vaikutusta, Lappalainen nauraa.

– Nämä ovat Coloradosta, olen käyttänyt näitä lehmipoikana.

Lappalainen näyttää toista, pienempää puukahvaa. Se on kuulunut hieman pienempään revolveriin.

– Revolvereja on lehmipoikahommissa mukana kaksi: isompi ja pienempi. Pienempi on käärmeitä, maaoravia ja haittaeläimiä varten ja isompi tilanteisiin, joissa esimerkiksi nauta pitää lopettaa. Minulla oli tähän pienempäänkin koristeellisempi, luusta tehty kahva. Mutta kaveri sen aikanaan vei ja teki siitä pullonavaajan.