Ensi-iltaan tulleen, Markku Pölösen käsikirjoittaman ja ohjaaman Hamsterit-elokuvan synty on täynnä sattumia kurkiauroineen, lumimyräköineen ja Pölösen kirjoitusseuraksi ilmestynyttä, Minniksi ristittyä hiirulaista myöten.
– Joskus käy niin onnellisesti, tosin äärettömän harvoin, että kurkiaura lentää näin matalalla – ja vielä kuvauspaikan yllä, missä kamerat ja äänittäjät ovat valmiina ja pääsevät sen ikuistamaan, hämmästelee yhtä näistä sattumista luontodokumenttejakin tuottanut Marko Röhr Matila Röhr Productions Oy:sta.
Merkillinen on myös tämän Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan syntyidea. Marko Röhr sai syksyllä 2019 kirjeen, kymmenen vuotta Huovisen kuoleman jälkeen. Kirjeen päällä luki: Johtaja Marko Röhr. Huovisella oli tapana kirjoittaa näin hänelle aikoinaan lähettämissä kirjeissä. Ilman lähettäjää tai mitään viestiä oleva valkoinen kirjekuori sisälsi Hamsterit-kirjan ensipainoksen vuodelta 1957. Röhrin mieleen tuli kepposet, joita kirjailija tykkäsi tehdä.
– Olisikohan Veikko voinut sanoa jollekin, että pistäpä tämä kymmenen vuoden päästä postiin?
Röhr tutki kirjaa tarkkaan, löytyisikö sen sivuilta mitään viestiä.
– Kaksi sanaa, muistaakseni sivulla 28, oli merkattu sinisellä. Ne olivat: toiveikas talvimieli. Muuta viestiä kirjasta ei löytynyt.
Kaksi sanaa, muistaakseni sivulla 28, oli merkattu sinisellä. Ne olivat: toiveikas talvimieli.
Hän on yrittänyt selvittää kirjeen lähettäjää.
– Ainakaan perikunta ei ollut saanut tällaista toimeksiantoa. Saa nähdä jääkö se ikuiseksi mysteeriksi. Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut kirjeen lähettäjäksi, kun olen sitä kysellyt.
Valitettavasti kirjekuori päätyi roskiin, eikä Röhr ehtinyt painaa mieleensä leimassa mahdollisesti näkynyttä postituspaikkaa ja päivämäärää.
– En ehtinyt verrata käsialakaan Huoviselta saamiini kirjeisiin ja kortteihin, joista viimeisimmän hän lähetti vain muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa. Mieleeni jäi kuitenkin, että käsiala ja tyyli olivat vanhan ihmisen – ei kukaan enää lähetä kirjeitä, ainakaan minulle, joissa lukee vastaanottajana johtaja.
Saman tien Röhrille selvisi, että nyt löytyi elokuva, jonka hän vihdoin pääsisi tekemään Markku Pölösen kanssa. He olivat jo 90-luvun alkupuolella nuorina elokuvantekijöinä puhuneet, että olisi hienoa joskus tehdä yhteistyötä.
– Päätin, että tämä se on. Olimme molemmat tahoillamme tehneet töitä Veikko Huovisen kanssa, Markku Koirankynnen leikkaajassa ja minä Havukka-ahon ajattelijassa, mutta emme mitään yhdessä.
Ihmeellisyydet elokuvan ympärillä jatkuvat, sillä Hamsterit on aiheeltaan hämmästyttävän ajankohtainen: pohdintaa miten varautua tulevaan talveen ja selvitä maailmantilanteen aiheuttamista yllätyksistä.
– Sattuman kauppaa tämäkin. Kun päätös elokuvasta oli tehty, koronapandemiasta, Ukrainan sodasta tai energiakriisistä ei ollut mitään tietoa. Elettiin onnellista noususuhdanteen aikaa.
MRP-tuotantoyhtiöllä oli jo pidemmän aikaa ollut toiveissa tehdä hyväntuulen elokuva, joka ei ahdista ja jossa ei ole mitään pahaa. Hamsterit vastasi tähänkin toiveeseen.
– Kaikki tähdet olivat kohdallaan. Kuvauksissa vallitsi sydämellinen ilmapiiri, joka näkyy valmiissa elokuvassa. Tämä on paljon tuottajakollega Hanna Kaupin, joka kasasi fantastisen työryhmän, ja ohjaaja Markku Pölösen lämpimän ja sydämellisen persoonan ansiota.
Elokuva on yksi Marko Röhrin lempilapsista.
– Hamsterit on tosi tärkeä elokuva minulle itselleni. Se pitää sisällään monia asioita ja unelmia, jotka täyttyivät. Uskon, että elokuva on tärkeä myös katsojille, kun he näkevät, ettei toivo ole koskaan mennyttä ja onni tulee asioista, joita ei osaa aavistaakaan.
