Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

”Lähimmäisenrakkauden yksi muotohan arkun kantaminen on” – Ulkopuolisia kantajia tarvitaan yhä useammin

Lähipiirin ulkopuolisia arkunkantajia tarvitaan nykyään aikaisempaa enemmän, arvioivat Kallaveden Rotaryklubin jäsenet Sakari Nieminen ja Antero Ylönen. Kallaveden Rotaryt ovat kymmenisen vuotta tarjonneet apua arkun kantamisessa, ja sinä aikana avuntarvitsijoiden määrä on noussut. Esimerkiksi viime vuonna tilaisuuksia oli karkeasti arvioituna parikymmentä. Toiminnan alkaessa kertoja oli 3–5 vuodessa, ja nykyään keskimääräinen vuosimäärä on 5–10.

– Ja joulun jälkeen on tullut jo seitsemän tilausta, Nieminen kertoo.

He uskovat, että lisääntynyt tarve johtuu useasta eri tekijästä: siitä, että ihmiset ovat nykyään yksinäisempiä, että lähipiiri saattaa asua kaukanakin eikä pääse osallistumaan hautajaisiin, sekä siitä että lähipiiri voi olla huonossa kunnossa.

– Väki on vähenemässä. Olen ollut kantamassa arkkua esimerkiksi tilaisuudessa, jossa arkun äärelle ei jäänyt kuin pappi, Ylönen muistelee.

Ylösen ja Niemisen mieleen muistuu keskustelun aikana nopeasti useampi tilaisuus, jossa kuudesta kantajasta valtaosa on ollut Rotaryklubin jäseniä.

Klubilla on kymmenkunta jäsentä, jotka käyvät tarvittaessa auttamassa kantajina. He lähtevät oman aikataulunsa ja tarpeen mukaan.

– Antero on meillä sellainen viimeinen lenkki – jos muut eivät pääse lähtemään niin Antero kyllä lähtee, Nieminen naurahtaa.

Kummallekin on vuosien saatossa ennättänyt kertyä klubin kautta parikymmentä kantokertaa.

Omaisten kohtaaminen on tärkeintä.

Miehet kertovat, että auttaminen kuuluu rotaryaatteeseen, eikä kantokeikoilta kieltäydytä sillä perusteella, että ei huvita.

– Jos lähtee rotaryhommiin, lähtee mukaan palveluun ja hyväntekeväisyyteen. Ei siitä voi kieltäytyä, Ylönen linjaa.

– Eikä toisaalta ole ollut tarvettakaan – lähimmäisenrakkauden yksi muotohan tämä on, Nieminen täydentää.

Arkunkantajat sijoittuvat hautajaisissa johonkin vieraan ja avustajan välimaastoon. Nieminen kertoo, että peruslähtökohta on omaisten surun sekä vainajan kunnioitus.

– Omaisten huomioon ottaminen ja heidän kohtaamisensa on tärkeintä, hän linjaa.

Hän ei tee mitään erityisiä valmisteluita hautajaisiin lähtiessään. Hän on kuitenkin huomannut, että aamulla herätessä omat tunnelmat ovat tavallista mietteliäämmät.

Ylönen kertoo, että kantajat menevät tavallisesti istumaan salin perälle, sille puolelle jossa kaukaisemmat sukulaiset sekä ystävät ja tuttavat istuvat. Kantajat ovat mukana ainoastaan siunaustilaisuudessa.

Muistotilaisuuksiinkin tulee aika ajoin kutsuja, mutta Ylösen ja Niemisen mukaan omaiset ymmärtävät hyvin, kun kantajat kieltäytyvät kohteliaasti.

He kertovat, että sekä seurakunnilta että omaisilta saatu palaute on ollut positiivista.

– Omaiset ovat usein hirveän tyytyväisiä – moni tulee ennen siunaustilaisuutta kiittämään, että hienoa kun pääsitte paikalle ja pelastitte heidän siunaustilaisuuden. Silloin näkee kaikkein selkeimmin, kuinka paljon tätä tarvitaan, Nieminen sanoo.

Rotaryt veloittavat arkun kantamisesta muutaman kympin per kantaja.

– Omaan taskuun tästä ei jää, vaan se menee suoraan hyväntekeväisyyteen: pääosa nuorten kansainvälistymisen tukemiseen. Esimerkiksi nyt meillä on täällä vaihdossa japanilainen poika, jonka elämisen maksamme. Vastaavasti täältä on mennyt Japaniin vaihtoon toinen nuori, Ylönen kertoo.

Ylösen ja Niemisen arvion mukaan noin puolet Kallaveden rotareiden keräämästä rahasta menee ulkomaille Rotarysäätiön kautta, puolet taas paikallisiin projekteihin, joista opiskelijavaihto on keskeisin.

Suomessa säätiö pyörittää parhaillaan esimerkiksi Saimaa-hanketta, joka pyrkii suojelemaan vesistön puhtautta ja eliöstöä.

Ulkomailla säätiö esimerkiksi rokottaa poliota vastaan, järjestää proteeseja Intiaan ja vie koulutarvikkeita Viroon sotaa paenneille ukrainalaislapsille.