Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Sanon aina että olemme kehotuttuja" – Tanssivat tavikset keskittyvät siihen, miltä liike tuntuu

Kun Nelli Pirskanen muutti Kuopioon vuonna 2016, hän kaipasi sekä ajanvietettä että kontaktia muihin ihmisiin – verkoston luomista vieraalle paikkakunnalle. Hän oli harrastanut nuorena tanssia, mutta se oli jäänyt aikuistuessa. Uusi kotikaupunki sai ajattelemaan, että tanssiharrastuksen voisi tuoda takaisin. Hänen silmäänsä sattui Itä-Suomen aluekeskuksen Tavis Dance Companyn mainos.

– Ilmoituksessa oli aika vahvasti sellainen ”oletko aina halunnut kokeilla tanssia mutta esilläolo pelottaa” -sävy. Se on hieman erilainen suunta kuin millainen ryhmä nykyään on, mutta sama salliva ympäristö on säilynyt. Siellä ei tarvitse olla kaunis tai vaikuttava tanssija, Pirskanen luonnehtii.

Samaa sanoo ryhmää nyt muutaman vuoden ohjannut Anna-Maria Väisänen. Tavis Dance Company sai alkunsa vuonna 2013 ensin työpajoina, sittemmin vuonna 2017 ryhmämuotoisena. Ensin työpajojen ja sitten ryhmän tähtäimessä on ollut tuoda nykytanssiharrastus kaikkien saataville: tanssitaustaa tai -osaamista ei tarvita.

– Monilla saattaa olla aika voimakkaitakin näkemyksiä tai kokemuksia tanssista, koska se on lähtökohtaisesti esteettinen laji. Minä yritän ohjaajana aina korostaa sitä, että tässä ryhmässä ei mietitä miltä oma liike ulospäin näyttää, vaan keskitytään siihen, miltä tuntuu liikuttaa omaa kehoa, Väisänen kertoo.

Pirskanen kertoo, että ryhmä on kannatellut häntä monessa asiassa. Tanssikaverien lisäksi häntä viehättää itsensä äärelle pysähtyminen ja vahva läsnäolo, joka ryhmän harjoitteissa on mukana.

– Siinä saa kokeilla ja kehittää omaa fyysistä liikettä ja samalla myös rajoja. Ja toki olla yhteydessä muihin ihmisiin sekä katseen kautta että kosketuksessa. Vaikka olen jutellut ihmisten kanssa täällä, aina ei tiedä, mitä joku tekee tanssin ulkopuolella. Sen sijaan kaikista tietää, kuinka joku tanssikaveri liikkuu ja miltä hänen kosketuksensa tuntuu, Pirskanen pohtii.

Ryhmässä alusta asti mukana ollut Marja Qvist komppaa Pirskasta.

– Itse puhun, että olemme kehotuttuja. Toisten nimiä ei välttämättä ensi alkuun edes tiennyt, mutta heidän tapansa liikkua tuli tutuksi, Qvist kertoo.

Viime syksynä aloittaneet Marko Lindqvist ja Jaana Korkiakoski mainitsevat ryhmän tärkeimmiksi asioiksi paitsi sen tarjoaman yhteyden toisiin tanssijoihin, myös harrastuksen myötä kohentuneen itsetunnon, rohkeuden omana itsenä olemiseen, sekä mahdollisuuden luovuuteen.