Ohjaaja Heidi Räsänen teki noin 12 vuotta sitten yhteistyötä kirjailija Rosa Liksomin kanssa Helsingissä Teatteri Jurkassa.
– Ohjasin ja sovitin hänen näytelmänsä nimeltä Rikos. Lukuharjoitusten aikaan Rosa sai Finlandia-palkinnon teoksestaan Hytti nro 6, ja näytelmän ensi-illan jälkeen hän sanoi, että toivoisi minun ohjaavan teoksen näytelmäksi, Räsänen taustoittaa.
– Sain näytelmälle kantaesitysoikeudet, joita olen kiitollisena pidellyt monta vuotta. Jossakin vaiheessa ajattelin, että minun täytyy oikeuksistani luopua, koska en löytänyt tekemiselle oikeaa kulmaa ja kohtaa, mutta Rosa hyvin kärsivällisesti odotti ja kannusti.
Kolme vuotta sitten Räsänen tutustui Kuopioon ja löysi kaupungista kiintopisteitä.
– Tapasin myös näyttelijät Sari Harjun ja Mika Juuselan, ja ajattelin, että siinä on oikeat ihmiset ja minulle inspiraatio siitä, että mualiman napa on paikka, josta juna lähtisi liikkeelle.
Entuudestaan toisilleen tuntemattomat, suomalainen ”mykkä” tyttö vastaparinaan varsinainen puhekone, venäläinen kaivostyömies, matkustavat samassa junan hytissä halki Neuvostoliiton. Aikakausi sijoittuu 1980-luvun lopulle.
– Matkakertomuksissa on aina tietty imu. Mitä ihmisille tapahtuu ja miten matka päättyy? Heidi Räsänen sanoo.
– Koska tehdään matkaa, luvassa on paljon tunnelmia ja näkökantoja, jotka täyttävät teatterin nälkää.
Räsänen kertoo pohtineensa, onko Venäjän ja Neuvostoliiton mainitseminen ja teoksen aihepiiri sodan ajassa raskasta.
– Ihmisillä on tässä ajassa matkan varrella herännyt varmasti paljon kysymyksiä. Minusta tuntuu, että tämä on paras paikka myös heijastella omia ajatuksia suhteessa maailmanmenoon ja esitykseen, hän toteaa.
– Voimme myös miettiä, miten aika on muuttanut maailmaamme ja tsehovilaisittain ajateltuna kysyä, mitä sadassa vuodessa on oikeasti tapahtunut. Siihen voi luottaa, että Rosa Liksom tietää aiheensa ja Venäjän historian, ja se saa tekstissä todella kiinnostavia heijastuspintoja tähän hetkeen.
Räsänen kertoo katsovansa maailmaa niin, että kaikki vakava ja kepeä pystyvät olemaan samaan aikaan läsnä.
Esityksen katsomo on rakennettu sillä tavalla, että katsoja voi kokea istuvansa mukana hytissä.
– Tämä on yksi asia, mikä tekee kokonaisuudesta hyvin fyysisen. Vaikka emme koskettele yleisöä, emmekä istu kenenkään sylissä, niin se on harvinaislaatuista päästä katsomaan näyttelijäntyötä niin läheltä, Heidi Räsänen valottaa.
Näyttelijä Sari Harju kertoo, että hän tuntee Mika Juuselan jo noin 26 vuoden takaa.
– Olemme molemmat käyneet fyysisen teatterin Teatterilaboratorio ECS:n koulua. Olemme siis saman koulukunnan ihmisiä, ja tiedämme miltä toisen hiki haisee, Harju sanoo.
– Esityksessä luvassa on äärimmäisen mielenkiintoisia ihmisiä ja harvinaisia ihmissuhteita. Ihmissuhdekuviot ovat todella rikkaita ja niissä on monta tasoa. Tyttö puhuu miehen suuntaan, mutta kantaa mukanaan Moskovan elämää. Mies elää jossakin arkisessa hytin haisevassa elämässä. Samaan kuvaan on luotu kaksi eri tilaa, hän kuvailee.
Mika Juusela kiittelee teoksen rikasta tekstiä.
– Teksti sisältää erilaisia aiheita ja aihioita, jotka kuitenkin jatkuvasti kulkevat käsi kädessä ja rinta rinnan.
Esitys lavalla tehdään viiden näyttelijän voimin. Mukana ovat myös näyttelijät Katri-Maria Peltola, Virpi Rautsiala ja Vilho Natunen.
Näytelmä Hytti nro 6 saa kotimaisen kantaesityksensä ja ensi-iltansa 8. helmikuuta 2023 Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä.